luonnontuntemus

Jälkiretkellä Ruissalossa

Lähdin Turussa päiväretkelle Ruissaloon. Ruissalon saari on suosittu virkistysalue, joka samalla antaa suojaa runsaalle kasvi- ja eläinlajistolle. Viime viikon lumipyryjen lumesta oli jäljellä enää vain murto-osa. Hetken olin pettynyt; ei lunta, mitä muka löydän täältä? Lunta oli kuitenkin sen verran, että bongasin muutamia lumijälkiä. Lumen alta paljastui vihreää sammalta ja olipa joku eläin sammalilla jo möyrinytkin. Suuren onton puun juurelta löytyi käpyjä, joita joku oli maistellut. Käpytikka koputteli onttoa puuta, eikä ollut moksiskaan tutkimusretkestäni ja valokuvaamisestani.

Kiertelin Marjaniemen lintutornin ympäristöä ja kiipesin torniin maisemia ihastelemaan. Kävin myös Tammenterhon lintulavalla eväitä nauttimassa, vesilinnuista ei vielä ole tietoakaan ja meri on jäässä. Lokit kirkuivat jossain kauempana. Minulle lokkien huuto tuo mieleen kesän. Vaikka ilma oli harmaa sekä kolea ja tutkimusretkeni liittyi lumeen, saattoi pienet auringonpilkahdukset jo lupailla kevättä.

Kuka on kävellyt täällä?

Monet jäljet näyttävät metsässä kovin samanlaisilta, ainakin jos ne ovat yhtään päässeet sulamaan ja levistymään. Mieti kuinka monta varvasta jäljessä näkyy? Koira- ja kissaeläinten jäljessä näkyy neljä varvasta ja näätäeläinten ja karhun jäljessä viisi varvasta. Sorkkaeläinten jäljessä näkyy vain kaksi jälkeä eli sorkan puoliskot.

Jäljistä löytyy materiaalia netista ja kirjoista. Ylen oppimateriaalissa on kuvattu erilaisia jälkiä lumella, jota pääset tutkailemaan tästä. Luonnonvarakeskukselle on materiaalina loistavat valokuvat ja Riistakeskuksen materiaalissa jäljet on kuvattu selkeinä piirros- ja valokuvina. Aiheesta on toki myös kirjoja, jotka saa mukaan metsään. Itselläni repussa kulkee Marcus Wikmanin Lumijälkiopas.

Usein lähiluonnossa liikkuessa löytyy lintujen ja pienten jyrsijöiden jälkiä. Hyvällä tuurilla jälkiä seuraillessa voi löytää myös eläinten koloja lumihangessa. Tänään silmiin ei osunut yhdenkään pienen eläimen jälkiä lumella. Kauris ja peura ovat runsaslukuisia koko maassa, joten niiden jälkiin törmää usein metsässä. Tänään pääsinkin seurailemaan metsäkauriiden jälkiä aitiopaikalle, niitä nimittäin riitti ristiin rastiin ja poluiksi asti. Löytyi tietenkin kauriiden jätöksiäkin, kun niiden polkuja kuljin. Käy katsomassa video metsäkauriiden polusta täältä.

Viime viikolla metsäretkellä lapsia mietitytti, jos metsässä törmää karhuun. Mitä sitten pitäisi tehdä, ja miten toimia. Jutustelimme ja päädyimme siihen, että villieläimet ovat kovin arkoja ja karttavat meitä ihmisiä. Ei siis syytä huoleen. Mietimme minkä kokoiset jäljet karhulla on ja olisi hienoa joskus nähdä tämän metsän kuninkaan suuret jäljet. Kotaretkemme aikana satoi tuoretta lunta, ja kun palasimme kohti autoa läpi talvisen metsän, löysimme uusia tuoreita jälkiä. Metsäkauris ja rusakko olivat juosseet juuri ennen meitä, emmekä onnistuneet niitä näkemään. Tänään kävi samoin, luuulen monen eläimen katselleen minua, mutten nähnyt kuin käpytikan, joka ei minusta piitannut. Metsässä siis riittää vilinää, mutta harva eläin meille näyttäytyy.

Kaisa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s