Me luontohaasteen parissa hääräävät neidit opiskellaan parhaillaan erä- ja luonto-oppaiksi. Yksi koulutuksen sisällön osa-alue on opetella tunnistamaan muun muassa satoja Suomen luonnossa esiintyviä kasveja ja eläimiä. Tunnettu lintujen asiantuntija Pertti Koskimies kävi luennoimassa koulullamme Suomen linnustosta ja sai meidätkin innostumaan aiheesta entisestä enemmän. Koskimies kuvaili myös Suomen tunnetuimpien ja tavatuimpien pöllöjen tunnusmerkkejä ja kertoi niiden rengastuksesta. Pöllöjen vilkkainta soidinaikaa kestää helmikuusta huhtikuuhun.

Ella pöllöretkellä

Päätinkin eilen lähteä illaksi pöllöretkelle koulun viereisen järven lähimetsiin. Pakkasin mukaan otsalampun ja teetä termokseen. Mukaani lähti myös luokkakaveri. Pimeään metsään voi olla mukavempi lähteä kaverin kanssa. Me katseltiin ihmeissämme punaiseksi taivaan maalannutta auringonlaskua ja tajuttiin kuvakin ottaa vasta ihan loppumetreillä. No, kaikesta ei tarvitse keretä ottamaan kuvia ja hyvä niin.

Odoteltiin hetki auringonlaskun jälkeen ja lähdettiin liikkeelle vasta pimeän tultua. Sää oli otollinen: ei ollut kovin kylmä, taivas oli kirkas, eikä tuullut juurikaan. Pysähdyimme noin 500 metrin välein kuuntelemaan metsää ja ihastelemaan tähtitaivasta. Etsimme taivaalta pohjantähteä ja muistelimme erilaisia tähtikuvioita. Pysähdyimme pidemmäksi aikaa ihan järven rannan tuntumaan, jossa aluksi emme kuulleet muuta kuin jossain kauempana humisevan autotien ääniä.

Hetken päästä pimeältä järveltä kantautui tuttua, torvimaista ääntelyä, jonka tunnistimme kuuluvan kansallislinnullemme laulujoutsenelle. Hihittelimme äänen muistuttavan ihan meidän lapsuudesta tutun lastenohjelman, Pelle Hermannin tunnusmusiikkia. Kuuntelimme joutsenpariskunnan äänten kiertävän useamman kerran ympäri järveä. Äänten lähentyessä ja loitontuessa mietin, kuinka intensiivisesti  sitä keskittyy erityisesti ääneen, silloin kun lintua ei lainkaan näe.

Pian kuulimmekin myös huhuilua metsästä. Yksittäisiä huhuiluja ja pieniä piipityksiä sieltä täältä. Välillä useammankin huhuilijan ääni sekoittui muun metsän ääniin. Veikkasimme, että äänet kuuluivat mahdollisesti lehtopöllölle, mutta täyttä varmuutta emme asiaan kuitenkaan saaneet. Äänten kuunteleminen hiiren hiljaa, niiden analysointi ja ylipäätään mystinen tunnelma pimeässä metsässä olivat retken helmiä. Suosittelen kaikkia kokeilemaan pöllöretkelle heittäytymistä 🙂

Vinkkejä pöllöretkelle

Organisoitujen pöllöretkien mainoksia on alkanut näkymään yhä useammassa paikassa. Toki hämärällä metsässä omin päin liikkuminen saattaa jännittää eikä pöllöjen sijaintia välttämättä osata lähteä sijaintamaan. Pöllöretkelle ei kuitenkaan välttämättä tarvitse lähteä kovin pitkälle tai nähdä sitä varten muuten suurta vaivaa. Esimerkiksi huuhkajiahan tavataan välillä ihan kaupunkiasutusten lähistöillä.

Tässä meidän vinkkejä helpolle pöllöretkelle:

• Lähde auringonlaskun aikaan tai sen jälkeen liikkeelle, joko lähimetsään tai kauemmas. Kävely ja vaikka pyöräily on käteviä ja tarpeeksi rauhallisia tapoja liikkua pöllöretkellä. Huuhkaja ja varpuspöllö huhuilevat aamu- ja iltahämärissä, mutta lehtopöllö vasta pimeän tultua. Otsalamppu tai kännykän taskulamppu on hyvä ottaa mukaan.

• Pöllöt viihtyvät metsissä. Etsi metsäalue, jonka välittömässä läheisyydessä ei ole autotietä tai asutusta. Metsän reunalta, esimerkiksi aukioiselta alueelta äänet erottuvat selkeämmin muusta metsästä. Myös vesistön, esimerkiksi jäisen järven läheisyydessä on hyvä kuunnella pöllöjen huhuilua, koska jää kantaa ääniä kauempaakin.

• Pysähtele siis välillä kuuntelemaan metsän ääniä riittävän pitkäksi toviksi, mielellään useammaksi minuutiksi. Parhaiten pöllöjen äänet erottaa lauhalla, tuulettomalla säällä, jolloin puiden humina ei häiritse äänten erottamista metsässä.

• Kuuletko huhuilua? Varpuspöllö “piipittää” korkealta ja hennosti, huuhkajan huhuilu on kumea “huu-u”, lehtopöllön ääntely taas kuulostaa naukuvalta, jopa kissamaiselta. www.luontoportti.com sivustolla voit kuunnella ja verrata erilaisia pöllöjen ääniä keskenään. Kuuntele ainakin varpuspöllön, huuhkajan ja lehtopöllön äänet ennen retkelle lähtöä.

Metsän äänten kuunteleminen on muuten myös tosi hyvää harjotusta kuuloaistille. Siinä pitää korvat laittaa hörölle ja oikein pinnistellä kuuntelemaan sekä läheltä, että kaukaa kuuluvat äänet ja yrittää erottaa muun metsän äänimaailman seasta juuri pöllöjen huhuilua.

Olis tosi hauska kuulla teidän pöllöretkistä, jos sinne innostutte lähtemään tämän kevättalven aikana.

Pöllöterkuin Ella