Vieraskynään tarttui tällä viikolla Aleksanteri Siikjärvi, Helsinkiläinen eräopasopiskelija.

“Linnut tuovat kevään edetessä elämää maamme joka kolkkaan. Pystymme seuraamaan niiden levittäytymistä näin muuttoaikana ja päästä myös näkemään harvinaisempia lajeja, jotka eivät täällä vakinaisesti pesi. Muutonseuranta on monelle mielenkiintoisinta puuhaa ja sitä voikin harrastaa eri tavoin. Voit esimerkiksi odottaa tuttujen lintujen paluuta pesimään tutulle alueelle tai seurata eri lintujen matkantekoa niiden muuttoreitin varrelta.

Lähdin itse Ellan kanssa Helsingin Viikkiin. Siellä sijaitseva suojelualue monipuolisine elinympäristöineen tekee siitä Helsingin parhaita lintupaikkoja. Lähdimme liikkeelle Viikin pelloilta. Muutamia töyhtöhyyppiä näkyi heti, kuin myös sinisorsia pellon vieressä olevassa lätäkössä.

Eteenpäin kuljettuamme löytyi pellolta sekaparvi valkoposki- ja kanadanhanhia. Tarkemmin niitä kiikaroidessa löytyi pellon vastakkaiselta reunalta vielä hassun näköinen mies, joka osoittautui sattumoisin olevan minun veljeni, Samu. Hän liittyi pian joukkoomme.

Kuva: Samu Siikjärvi

Metsähanhia edelliseltä linturetkeltä. Kuva: Samu Siikjärvi

Seuraavaksi siirryimme merenrannalla olevalle kosteikolle. Kosteikko oli osittain sula ja linnut olivatkin keskittyneet pääasiassa sulapaikoille tai niiden reunoille. Odotettuna havaintona löytyi kaislikon reunalla lepäilevät harmaahaikarat, joita olikin peräti parikymmentä. Teimme myös ensimmäiset havaintomme rannan tuntumassa olleista tylleistä. Sulapaikalla taas uiskenteli kyhmyjoutsen pariskunta sekä sinisorsia ja telkkiä, mutta vastaavilta paikoilta voi löytää myös isokoskeloita, taveja, haapanoita, uiveloita tai vaikka alleja. Taivaalla kaarteli paljon niin kala- kuin harmaalokkejakin.

Parin tunnin retkellä löytyi siis helposti reilu parikymmentä eri lajia. Muutamia tunteja pidempään Viikissä pyörinyt Samu oli havainnut myös muuttavan hiirihaukan, sekä kana- ja varpushaukan.

Isokoskeloita ja sinisorsa. Kuva: Samu Siikjärvi

Taajamista ja lähimetsistä rupeaa varsinkin etelässä löytymään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän niin peippoja, punarintoja kuin rastaitakin. Itse kuulinkin ensimmäisen peiponlaulun heti viikon alussa maanantaina, seuraavaksi toivoisin kuulevani sepelkyyhkyn.

Viime viikon vietimme Patvinsuolla Pohjois-Karjalassa, eikä siellä näkynyt pulmusia lukuunottamatta muuttolintuja vielä juurikaan. Kevät etenee kyllä jo viikossa nopeassa tahdissa kohti pohjoista, eikä muuttolintujen runsastumista tarvitse Pohjoisessakaan enää kauaa odotella.”

-Ale

Alen seikkailuja lisää Ale Liikkeessä -blogissa.