luontohaaste

10. Luontohaaste: Kiipeilyä ja seikkailua lähiluonnossa

Hassuttele luonnossa – Kiipeile puissa

Tämän viikon haaste on suunnattu erityisesti lapsille ja kaikille lapsenmielisille! Tämä on myös hyvä tilaisuus haastaa itsensä olemaan lapsenmielinen. Kiipeily erilaisissa paikoissa on lapselle yksi tärkeä tapa tutkia ympäröivää maailmaa. Luonnossa kiipeily antaa lapselle mahdollisuuden erilaisten aistien hyödyntämiseen ja on tärkeä osa lapsen motoriikan kehittymistä. Yhdessä vanhemman kanssa tai heidän valvonnassaan kiipeily rakentaa keskinäistä luottamusta ja synnyttää kauniita muistoja yhteisistä seikkailuista. Viikon haasteessa siis kiipeillään puissa, miksei myös kallioilla, kivien päällä ja muissa mielenkiintoisissa paikoissa lähiluontoa tutkiskellen. Me juostiin juoksulenkillä hyvän kiipeilypuun ohi, jossa roikkumista ei voinut vastustaa ja hassutteluksihan se meni. Lenkkikaverit joutuivat kuvauspuuhiin.

  1. Kävele lähiluonnossa, etsien sinua houkuttelevaa kiipeilypuuta tai muuta kiipeilykohdetta.
  2. Kiipeä puuhun istuskelemaan, tauolle tai katselemaan maisemia. Voit myös roikkua puussa, nojata siihen tai loikoilla sen juurella.
  3. Jaa kuva kiipeilyistäsi merkinnällä #luontohaaste instagramissa tai Luontohaasteen facebook -sivulla.

Kiipeilyä puita kunnioittaen

Suomessa on jokamiehen oikeudet, jotka kattavat paljon erilaisia maailmanlaajuisesti poikkeuksellisia vapauksia ja oikeuksia suomalaisessa luonnossa liikkumiseen. Saat muun muassa kerätä marjoja, sieniä ja yrttejä luonnosta kattavasti. On tärkeää muistaa ja muistuttaa lapsiakin, että puumme ovat kuitenkin suojeltuja, koska ne eivät uusiudu samalla lailla. Puissa saa kiipeillä, mutta ethän vahingoita niitä. Oksia ei saa katkoa, eikä tuohta tai kaarnaa repiä. Tässä onkin hyvä tilaisuus opettaa lapsille luonnon kunnioittamista. Kuinka hienoa olisi, jos kaikki suomalaiset lapset tietäisivät jokamiehen oikeudet.

k7

Meidän muistoja kiipeilystä ja puista

´Kotitalon pihassa oli koivu, jossa oli hyvä sivusuuntainen kiipeilyoksa. Oksan päälle kiipeäminen houkutti ja oksalle kiipeämistä harjoiteltiin pihassa ahkerasti. Kun vihdoin ja viimein pääsin punnertamaan itseni oksalle – oi sitä riemun määrää! Ja voi sitä riemua kun 3 vuotta pienempi veli ei vielä päässyt liian korkealla olevaan oksaan. Kiipeily tuolle oksalle oli minun etuoikeus!´

-Kaisa

´Mullakin muisto liittyy sisaruksiin, olin ehkä 7- vuotias. Isoveli yllytti mua ja siskoa aina kaikenlaiseen, pitihän sitä aina yrittää pysyä perässä, vaikka ei me missään nimessä pysytty. Kerran veli haastoi meidät ottamaan vauhtia, hyppäämään kiveltä ilmaan ja koskettamaan suuren koivun alimpia oksia, jotka oli kyllä aika korkeella. Veli hyppäs ja onnistui, siskokin hyppäs ja onnistui. No mä, pienimpänä ja ilmeisesti kömpelöimpänä puolestani KOMPASTUIN jo siihen kiveen ja kumautin polven kovaa. Harmitus häviöstä ja muistamani elämäni ensimmäinen iso ja runsaasti verta vuotava haava jäi siitä käteen. Kuitenkin tolloin opin, että luonnosta löytää apua kipuun: piharatamoita eli haavalehtiä aloin keräämään vimmatusti ja ne tuntui ihmeellisesti helpottavan kipuun ja tyrehdyttävän vuodon. Ei harmittanut sen jälkeen enää yhtään niin paljon :)´

-Ella

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s