Luontohaaste Hossassa

Roadtrip, luontoelämyksiä, aurinkoa, mansikoita, villejä lupiineja.

Luontohaasteessa kannustetaan suomalaisia liikkumaan luonnossa erilaisten haasteiden avulla. Kävimme Hossassa ideoimassa tulevia haasteita, opastamassa villiyrttien käyttöä ja tutustumassa uusimpaan kansallispuistoomme erilaisten aktiviteettien kautta. Samalla haastoimme tietysti ihmisiä uusiin luontoelämyksiin kanssamme.

Kuva:Outi Lehtonen

Hossa on Suomi100 -juhlavuoden kansallispuisto, jonka avajaisia vietettiin 17.6.2017. Matkasimme Hossaan pääkaupunkiseudulta käsin. Tampereen kohdalta nappasimme kyytiimme innokkaan kyytiläisen, Outi Lehtosen, joka oli lupautunut ensikertalaisena ennakkoluulottomasti kokeilemaan erilaisia aktiviteetteja kanssamme ja täten tarttui Luontohaasteeseen.

Kuva: Outi Lehtonen

Viivyimme Hossan alueella kolme täyttä päivää. Pistimme leirimme, eli teltan ja riippumaton pystyyn Camping Hossan Lumon leirintäalueelle, jossa toimii Sup-lautailuyritys LazyDogSup. Yrittäjä Teija Mäkinen asuu maailman kauneimmassa ja tietysti itse somistetussa  hippibussissa ja tarjoaa suppailukursseja alkeiskursseista vaativampiin suppailuretkiin jylhiin Julma-Ölkyn maisemiin. Opastimme ensimmäisenä päivänä ohikulkijoita ja muita kiinnostuneita ihmisiä villiyrtti-PopUp työpajassamme. Villiyrttien saloihin syvennyimme sen jälkeen Hossan poropuiston kauniilla saarella, jonne matkasimme perinteisellä kapulalossilla neljän naisen käsivoimin. Naurun remakkaa riitti, kun yritimme selvittää miten lossi toimii ja miten emme rysäyttäisi päin vastapäistä laituria. Maistelimme retkellä villiyrttimakupaloja, pihlajakeksejä, yrttimehua ja nokkospestoleipiä. Ensikertalaisten kanssa keräsimme ainesosat saunaillan jalkahauteeseen. Saunoimme leirintäalueella ja polskuttelimme kirkasvetisessä Hossanjärvessä.

Toisena päivänä heräsimme pirteinä ja tämä olikin varsinainen luontohaastepäivä, sisältäen jos jonkinlaista aktiviteettia. Lähdimme tutustumaan harjuiseen Hossanjärven ympäristöön läskipyöräillen selkeästi merkittyjä pyöräilyreittejä pitkin (Harjujen Huikonen). Terhin blogikirjoituksesta voit lukea lisää Hossan maastopyöräilyreiteistä. Upeita maisemia kelpasi pysähtyä katselemaan ja kuvailemaan niin harjujen päällä, kuin matalalla järvien tuntumassa. Mimmienergialla mäet ylitettiin kepeästi samalla hoilaten Antti Tuiskun ”mä hiihdän” kappaletta. ”Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli, onks sen jälkeen uusi mäki, onks sen jälkeen vielä mäki, onks sen..”. Sama biisi toimi tunnelman keventäjänä myös aiemmin Ellan ja Kaisan talven hiihtovaelluksella Kebnekaisella. Pyöräilyn jälkeen fiilikset oli ensikertalaisella Outilla katossa, eikä hymy meinannut hyytyä itsensä ylittäneellä tehopakkauksella, vaikka reisien tärinästä ei meinannut tulla loppua.

Illalla lähdimme vielä sup-lautailemaan ehkä Hossan kauneimpiin maisemiin Julma-Ölkyn järvikanjonille, jonne lähdimme LazyDogSupin laudoilla. Mukaamme lyöttäytyi tässä vaiheessa myös eräopaskouluttajamme Pasi Juutilainen eli Ulkoholisti. Retken maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita ja sup-laudoilla liikkuminen kävi hiljaisesti, jolloin myös saimme nauttia luonnon äänistä omien rupatteluiden välissä. Kaksi ensikertalaista, Outi ja Pasi pysyivät hyvin mukana sup-lautojen kyydissä, vauhdinhan voi säädellä ihan itselleen sopivaksi ja tarvittaessa meloa matalana polvillaan, ja pitää taukoja haluamansa määrän.

Illan päätteeksi päätimme vielä kaksistaan patikoida yöpymään Muikkupuron laavun alueelle. Nautimme ilta-auringon värjäämistä maisemista ja auringolaskun siivittämästä kävelystä järven rantoja kiemurtelevilla poluilla. Leiriydyimme teltallamme ihan muikkupuron rantaan, eikä sen kirkkaampaa vettä ole toistaiseksi koskaan ennen tullut vastaamme. Hetken nuotiolla istuskelun ja iltapalan jälkeen kömmimme makuupusseihin. Oli ollut vauhdikas päivä ja uni maistui. Aamulla herättyämme pulahdimme viileähköön veteen aamu-uinnille ja oli meillä mukana tietysti snorkkelitkin!

Kolmantena päivänä piipahdimme heti aamusta katselemaan Hossan kuuluisia kalliomaalauksia. Reitti kalliomaalauksille oli helppo ja hyvin huollettu, matkan varrelle on sijoitettu myös siisti nuotiollinen levähdyspaikka. Iltapäivästä Outi kävi valloittamassa vesiä vielä kajakista käsin ja me puolestamme tervehdimme alueen poroja, jotka tulivat leirintäalueelle meitä moikkaamaan.

Camping Hossan Lumo toimi meidän tukikohtanamme tällä reissulla. Lumo vaalii ekologisia arvoja esimerkiksi kierrättämällä ja rakennusmateriaalivalinnoissaan. Lumo sijaitsee upean Hossanjärven rannalla, joka mahdollistaa suoraan leirintäalueelta vesille lähtemisen. Heiltä vuokrasimme myös läskipyörät ja pyöräreiteille pääsi myös Lumolta käsin kätevästi. Iltasauna ja suppailumahdollisuus kruunasivat tämän leirintäalueen monipuolisuuden. Pienenä vinkkinä myös, että Lumon kauppa on ainoa lähimailla ja naapurin bensa-asema myöskin ainoa 80 kilometrin säteellä. 🙂

Kuva: Outi Lehtonen

Tämän kertaisesta reissusta ei paljon vauhtia puuttunut ja valitettavasti riippumatossa ei tällä kertaa paljoa keritty köllöttelemään. Aina ei mekään ihan näin vauhdikkaasti kyllä touhuta, uskokaa tai älkää. Hossa jäi mieleemme kauniina Kainuulaisena retkikohteena, jäimme myös pohtimaan kuinka upea talvinen Hossa mahtaakaan olla. Lisää eri reittivaihtoehdoista patikoiden, pyöräillen ja meloen löytyy kätevästi osoitteesta luontoon.fi sivustolta.