Isäni opetti ja innosti minua kulkemaan metsässä ja paljasti omat kantarellipaikkansa . Opin tunnistamaan paikat maaston merkeistä. Kivet, ojat, suot, sähkölinjat, puut, kannot, kalliorinteet ja eläinten polut toimivat oppaina. Nuorena kuljin sienireittejämme aina samoin päin löytääkseni paikat kunnes näkömuistini avulla aloin tunnistamaan maaston, tulinpa mistä suunnasta tahansa.

Mökkimaastoni on Inkoossa meren äärellä ja sienilajisto on hieman suppea. Niinpä tunnistaminen on melko helppoa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana metsää on kaadettu reilusti ja maasto on sen mukainen :(. Monet tutut maamerkit ovat kadonneet. Maaston muodon ja etäisyyksien arvioimisen avulla on pitänyt löytää sienipaikat uudestaan. Monet sienet nousevat hakkuillakin samoilla paikoilla kuin aikaisemmin.

Sieniesiintymät saattavat pitää välivuosia, joten paikat kannattaa pitää mielessä. Isälläni oli tapana nimetä paikkoja ja olen huomannut, että se helpottaa niiden pitämistä mielessä.

Metsässä ei ole aikaa ja niin sienireissuni venyvät huomaamatta jopa 4,5 tuntisiksi. Sienestämiseen liittyy paljon luonnon havaitsemista, lintujen ja muiden äänten kuuntelemista, kävelyreitin jatkuvaa suunnittelua mielessä ja askelten seuraamista epätasaisuuksien tai jopa käärmeiden varalta. Siksi käytän aina korkeavartisia saappaita metsässä.

Minulla on sienikori tai kaksi mukana, veitsiä kaksi hukkaamisen varalta. Veitsen laitan koriin vaihtaessani paikkaa. Näin vältän turhia loukkaantumisriskejä. Muovipussiin en kerää. Perkaan sienet mahdollisimman hyvin jo metsässä. Korit peitän retkipatjan palasilla etteivät sienet roskaannu uudestaan. Kännykkää pidän aina mukanani vedenkestävässä pussissa. Repussani on juotavaa, ensiapupakkaus, kannellinen kippo marjaesiintymää varten ja hirvikärpäshuppu mahdollisen hyökkäyksen varalta. Suunnistan yleensä auringon tai maastotietämykseni avulla mutta joskus sienireissut vievät kauas. Silloin maastokarttasovelluksesta on hyötyä, jotta kantamuksen kanssa löytää mahdollisimman lyhyen ja helpon tien kotiin.

Svampen användes oftast till sås eller stuvning i min barn- och ungdom. Men svamp kan ju användas så mycket mångsidigare och kryddor som vitlök, örter och chili hör många gånger till. Svampsoppa är en av mina favoriter. Basreceptet utgår från vad som finns i skåpet. Sherry gör susen.

De första kantarellerna steker jag som sådana med salt och svartpeppar. Lika gör jag med de första eller en del av sten- och björksvamparna. Det blir bara så supergott.

Svamp passar i lasagne, piroger, på varm smörgås, som pastasås, i risotto, som svampsallad, ja i och till nästan all sorts mat. Och det är bara att småningom pröva sig fram med egna tillämpningar.

Kira

Teksti ja kuvat: Kira Durchman