Pysähdy – Hiljenny – Nauti

Luontoon ja ulos lähtemiseen on tuhansia erilaisia syitä. Luonnossa liikkumiseen ja sen tutkimiseen yhtä lailla miljoonia erilaisia tapoja. Kokeilemalla niistä erilaisia, voi löytää juuri itselle sopivimman tavan. Yksi tapa tutkia luontoa ja kenties itseäkin on pysähtyä luonnossa.

Moni retkeilijä liikkuu luonnossa aktiivisesti ja erilaisia virikkeitä etsien. Pysähtyminen ja hiljaiseen hetkeen syventyminen saattaa tyystin jäädä kokematta. Tällä kertaa Luontohaaste haastaa pysähtymään luonnon äärelle, nauttimaan siitä upeasta tunnelmasta ja olosta, minkä luonnossa paikallaan pysyminen ja hiljaa oleminen saakaan aikaiseksi. Muistetaan pysähtyä, aistia ja nauttia luonnosta <3

Pysähdy luonnossa- haasteohjeet:

1. Lähde retkelle tai iltakävelylle metsään, puistoon, järven tai meren rannalle.
2. Valitse itseäsi houkutteleva paikka ja pysähdy siihen. Hengitä rauhassa, katsele pilviä, kuuntele tuulen huminaa puiden latvoissa tai veden liplatusta. Istu ainakin 15 minuuttia tekemättä yhtään mitään.
3. Jaa tunnelmasi luonnossa pysähtymisestä ja hiljentymisestä meille. Mitä tunteita hiljentyminen herätti? Merkitse #luontohaaste

Luontohaaste Luontohaastajille – Olkaa tekemättä mitään.

Luonnon päivät -organisaatio heitti meille tällaisen haasteen: Olkaa luonnossa tekemättä mitään ja raportoikaa millaista se oli. Pakko myöntää, että hetken mietimme hämmentyneinä, että mitä haastetta siinä muka on. Palloteltuamme asiaa yhdessä tajusimme, että haaste on itseasiassa meille juurikin osuva.

Meille totaalinen ja tarkoituksenmukainen pysähtyminen on jäänyt usein vähälle, vaikkei se ole meitä haitannutkaan. Ollaan totuttu liikkumaan melko aktiivisesti ja erilaisia virikkeitä etsien. Huomaamattamme yritetään usein maksimoiden hyödyntää luonnossa viettämämme aika ja tehdä paljon asioita saman reissun aikana. Yleensä retkillä pysähdytään kunnolla vasta siinä vaiheessa kun kellahdetaan makuupussiin nukkumaan. Toisaalta kauniiden maisemien, luonnossa liikkuvien eläinten tai kiinnostavien luonnon yksityiskohtien sattuessa kohdalle jäädään useinkin tuijottamaan ja ihastelemaan näkyä suu auki pitemmäksikin aikaa.

Lähdimme haasteen myötä muutaman päivän retkelle Teijon kansallispuistoon. Yövyimme riippumatoissa, teimme trangialla ja tulilla ruokaa, kävelimme rauhakseen ja pysähdyimme iltaisin ihastelemaan ympäröivää luontoa. Pysähtyminen oli niinkin konkreettista, kuin päätös laittaa puhelimet rinkkaan ja mennä rantakallioille istuskelemaan hipihiljaa. Tarkempi retkipostaus Teijosta tulee vielä tällä viikolla tänne blogiin.

Millaista meidän mielestä oli pysähtyä luonnossa?

” Minulle luonnossa liikkuminen ja touhuaminen on rentouttavaa akkujen latausta. Retkeily itsessään on aktiivista toimintaa ja harvoin sitä lähtee luontoon vaan olemaan paikoillaan. Kun siirryt leiripaikkaan, rakennat leirin ja teet tulilla tai keittimellä ruokaa touhuilet koka ajan jotain. Se touhuilu on juuri se juttu, mikä minut saa pakkaamaan reppuni ja suuntaamaan kohti uusia kohteita, seikkailuja ja retkiä. Se, että hyvässä seurassa voi tehdä asioita ystävän kanssa on yksi parhaista vapaa-ajanviettotavoista, jonka keksin. Se, joka tekee tästä kaikesta minulle rentouttavaa on aikatauluttomuus sekä luonto. Retkellä en katso kelloa, eikä ole aikatauluja. Päivän pituus luo usein karkean raamin kulkemiselle, mutta sekään ei ole niin tarkkaa. Ei ole aikataulupaineita milloin leiri on valmis, mihin aikaan ruoka pitää olla valmiina eikä retkillä tarvita herätyskelloa. Kaikki tekeminen on rauhallista ja ottaa oman aikansa ja siinä on minulle kerrassaan tarpeeksi tekemättömyyttä.

Iltaisin retkellä istahdan mielelläni rantakallioille istumaan teemuki kourassa vaan katselemaan illan hämärtymistä. Toinen tärkeä pysähtymisen hetki retkillä on kiireetön aamiainen, jonka saa nauttia juuri sellaisissa maisemissa, kuin itse olen valinnut. Kolmas hetki, jolloin usein pysähdyn on luontohavainnot, joita teen retki retkeltä enemmän, mitä enemmän opin luonnosta sitä enemmän nään ympärilläni hienoja pysähtymisen arvoisia hetkiä! Minun pysähtyminen onkin enemmän kellosta ja aikatauluista irrottautumista ja luonnon huomioimista, kuin kokonaan paikoilleni pysähtymistä ja hiljentymistä. Ihanaa touhuilua luonnossa, jossa pienet asiat ja arjen jutut muuttuvat ihaniksi hetkiksi!”

-Kaisa

” Pysähtyminen oli minulle vapauttavaa unelmointia. Yleensä lähden retkelle melko aktiivisesta lähtökohdasta, näkemään ja kokemaan uusia paikkoja ja seikkailemaan. Itsensä haastaminen ja valppaana pitäminen on luontaisinta ja toki mieleisintäkin. Mutta voiko seikkailu sisältää myös rentouttavaa pysähtymistä? Mielestäni voi, mutta se ei tule itselleni aina itsestään vaan siihen täytyy usein keskittyä ja etsiä retken aikana oma hetkensä. Voisin kuvitella, että niin monta kuin on erilaista retkeilytyyliäkin, on myös tapaa pysähtyä luonnossa. Pysähdyn itse usein niin, että laitan puhelimen pois päältä, karsin kaikki virikkeet ja keskityn vain.. en mihinkään. Rannalta pitkälle veden yli tai metsässä taivaalle katsominen saattaa olla se fokus, joka saa keskittymään hetkeen. Alkuun mielessä pyörivät usein arkiset asiat, mutta melko pian ne väistyvät ja ajatus siirtyy ympäristöön ja lopulta itseen. Ympäröivän luonnon kauneudesta liikuttuminen on ihan tavallista. Luonnossa pysähtyminen on erilaista kuin esimerkiksi kotona tai joogatunnilla, itsensä tuntee ympäröivän luonnon keskellä usein tosi pieneksi ja omille ajatuksille saa perspektiiviä. Useimmiten päädyn lopulta unelmoimaan ja itseasiassa uusia (joskus toteuttamiskelpoisiakin) ideoita siinä tilassa syntyy luontevasti. Luonnossa pysähtyminen voi olla ilmaista terapiaa itselleen. ”

-Ella