Isän, vaarin tai lasten kanssa retkelle

Tällä viikolla vietetään isänpäivää. Luontohaaste toivoo isien, vaarien ja perheiden ulkoilevan yhdessä ympäri vuoden, mutta erityisesti isänpäivä on oiva päivä lähteä yhteiselle retkelle. Voisiko isänpäivän kahvit juoda laavulla tai ennen kakkukahveja kiertää läheinen luontopolku porukalla? Olisiko yhteinen retki odotettu isänpäivälahja?

Meille omat isämme ovat todella tärkeitä ja he ovatkin innostaneet ja rohkaisseet meitä retkeilyn pariin. Isillä ja isoisillä on paljon tietoa luonnosta, retkeily sekä luonnossa liikkuminen on monelle miehelle ollut osa lapsuutta ja nuoruutta. Jakakaa tietoa nuoremmille sukupolville, pojille ja tytöille, viettäkää mukavia hetkiä yhdessä ulkoillen, sillä tällaiset yhteiset hetket pysyvät muistossa ja saattavat innostaa ja rohkaista lähtemään luontoon jatkossa tai jopa kantaa läpi elämän.

Luontohaaste haastaa: Isänpäivä retkeillen
Kutsu isä tai isoisä retkelle tai ota lapset mukaan luontoon. Jaa kuvia ja tunnelmia yhteiseltä luontoretkeltänne #luontohaaste tägillä instagramissa tai Luontohaasteen facebookissa.

Isältä tyttärelle / Kaisa

Lapsena kesät vietettiin saaressa. Mökillä oltiin ulkona ja touhuiltiin luonnossa koko perheen voimin. Saaressa on rakennettu minun luontosuhdettani metsässä seikkaillen ja rantoja kulkien. Luonnossa liikkuessa oppii aina jotain uutta ja näkee hienoja paikkoja, niin lapsena kuin nykyäänkin. Talvisin matkustettiin perheen kanssa pohjoiseen hiihtämään ja tietenkin laskettelemaan. Hiihto ei ollut lempparipuuhaa ja vanhemmat saivat vetää ladulla perässään kiukuttelevaa teiniä, joka olisi tahtonut ainoastaan lumilautailla. Kiitos vanhemmille, kun veditte perässä, sillä näistä kaikista retkistä on ihania muistoja, jopa hiihtoladulta.

Isä on aina sytyttänyt nuotion, kokkaillut eväitä, suunnitellut pieniä retkiä ja puuhastellut ulkona. Ulkona on yhdessä touhuttu monenlaista ja liikuttu pitkinrantoja ja saaren polkuja. Nämä kaikki luontokokemukset, ja retkimuistot ovat tehneet tehtävänsä ja kantaneet nykypäivään.

Aikuisiän kynnyksellä ei oma kiinnostus enää luontoon ollut samanlainen. Muut asiat elämässä nousivat pinnalle, kun opiskeluiden perässä muutin uuteen kaupunkiin. Samaan aikaan isäni alkoi retkeillä enenevässä määrin. Kuuntelin isän huikeita retkitarinoita eräopaskoulusta, sekä muilta reissuilta ja innostus kasvoi myös itsellä. Jospa minäkin voisin! Isä innostui erityisesti melonnasta sekä talviretkeilystä ja haki kursseilta osaamista ja retkiltä kokemusta toteuttaa vaativia reissuja. Ja kas kummaa, huomaan innostuneeni samoista retkeilyn muodoista, melonnasta ja talviretkeilystä. Vasta omien retkikokemusteni kautta voin edes osittain ymmärtää isäni seikkailuja.  Tulevana talvena aiomme toteuttaa ensimmäisen yhteisen talvireissun, hiihtovaelluksen, josta olen todella innoissani!

Vaikka tulevalla viikolla en retkelle isän kanssa ehdikkään, niin yhteisiä retkiä on tulossa aivan varmasti, sekä molemmille paljon sellaisia seikkailuja, joista voimme turista yhdessä. Välillä tuntuu, että muu perhe tylsistyy meidän ainaisista retkeilyhöpötyksistä, mutta meitä kahta se yhdistää. On huippua, kun voimme jakaa reissukokemuksia, voin oppia uutta isältä esim. jääkarhuvahdeista, voimme jakaa vinkkejä varusteiden hankintaan, miettiä uusia reissuja, keskustella ruokien kuivatuksesta sekä parhaista retkiruuista. (Tiedän, kuulostaa monista tylsältä!) Isä aina rohkaisee ja innostaa retkille, kun äiti jännittää mun seikkailuja! <3

Hyvää isänpäivää rakas isä, olet huikea seikkailija!

<3 Kaisa

Suomen rannikon melonta 2014 Kuva: Aili Santahoma

Sarek hiihtovaellus 2016 Kuva: Kari Ennola

Sarek hiihtovaellus 2016 Kuva: Kari Ennola

Isältä tyttärelle / Ella

Isä on aina ollut oman tiensä kulkija. Minä taas selkeästi isän tyttö ja kyllähän sen huomaa monestakin asiasta. En oo varmasti ainoa nainen, joka pitää omaa isäänsä supersankarina. Isältä oon oppinut paljon ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta toteuttaa itseään. Isän esimerkin kautta oon ymmärtänyt, että maailma on oikeastaan täysin avoinna sille, joka uskaltaa heittäytyä ja seurata unelmiaan. Elämästä voi nauttia, mutta oma napa ei oo koskaan keskiössä vaan myös omalla intohimoisella tekemisellä voi inspiroida muita, sen kautta myös auttaa ja löytää ympärilleen saman henkisiä ihmisiä. Me käytiin lapsena viikottain koko perheen kesken yhteisellä retkellä, oli se sitten retki lähipuiston luistelukentälle tai yhdeksi yöksi mökkimaisemiin. Muistan, että ulkona tehdyissä retkissä ja etenkin telttaöissä oli sekä jännityksen, että vapauden tuntua. Tutkin ja tarkastelin ympäristöä hetken ensin etäältä ja pian innokkaana yltä päältä kädet mudassa tai varpaat rantavedessä. Äitikin oli tyytyväinen, jos vaatteet olivat kuraiset kotiin saavuttaessa. Läpi nuoruuden ihastelin ja hämmästelinkin isän seikkailuja. Isä harrasti riippuliitoa ja äiti aina jännitti kotona miten käy. Riippuliitoharrastuksen jälkeen tuli tilalle uusia harrastuksia, toinen toistaan hurjempia. Isä oli aina ihan innoissaan, etsi tietoa, kävi kursseja ja harjoitteli uusia taitoja.

Mun täysi-ikäisyyden kynnyksellä isä pyysi mukaan ensimmäiselle yhteiselle pidemmälle vaellukselle. Vaikka nautinkin hurjasti, oli alkutaival ja näin jälkeenpäin mietittynä koko ensimmäinen viikon retki tahmeakulkuista. Odotin joka päivä ennen kaikkea illan yöpymispaikkaan perille pääsyä ja isä koitti opettaa, että “ei se määränpää vaan se matka”. Sisäistin tuon lauseen vasta muutaman vuoden kuluttua seuraavilla yhteisillä reissuilla. Kuin suuri lamppu olisi syttynyt päässä, kun vihdoin oivalsin nauttia myös matkan taittamisesta, eikä päämäärästä enää tullut orjallinen tavoite. Samalla harjaannuin olemaan itselleni armollinen ja myöntämään, että joskus tavoitteet eivät toteudu ja silti reissusta voi tulla ihan ikimuistoisen upea. Sama pätee koko elämän mittaiseen seikkailuun. Me ollaan retkeilty aikuisiällä toistuvasti yhdessä, isä on parasta retkiseuraa, koska tuntuu, että joka kerta opin valtavasti uutta. Parhaat yhteiset hetket retkillä on liittyneet haasteisiin, epäonnistumisiin ja niiden kautta suuriin oivalluksiin.

Oon ylpeä isästä, ennen kaikkea avoimesta, ymmärtäväisestä, suvaitsevaisesta, kiitollisesta ja nöyrästä asenteesta elämään. Isä muistuttelee usein, että jos saadaan herätä aamulla terveenä ja katto päämme päällä, voidaan olla onnellisia ja kiitollisia, koska silloin lukeudutaan maailmaan onnekkaimpiin ihmisiin. Hyvää isänpäivää rakas isä <3

<3 Ella