Olen haaveillut syksystä asti pääseväni kunnon talveen, kun länsirannikolla on koko syksyn vihmonut vettä, eikä pakkastakaan ole saatu talvikuukausien myötä. Laitoimmekin ennen joulua suunnitteluun reissun Posiolle ja tällöin aktivoitui pitkäaikainen reissuhaaveeni. Olen halunnut yöpyä Riisitunturin autiotuvalla ja tästä olen haaveillut siitä asti, kun vierailin Riisitunturilla ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten.

Reissuun mahtui myös toinen autiotupayö Posiolla Karitunturin laidalla sijaisevalla Ahmatuvalla. Autiotuvat ja -tupakulttuuri tarjoavat -hienot puitteet vaeltajille Pohjois- ja Itä-Suomessa. Länsirannikon kasvatille tämä on hienoa eksotiikkaa, kun meiltä löytyy lähinnä laavuja tai satunnaisia metsästys- tai kalastustupia saaristossa.

Riisitunturin autiotupa aamun hämärässä.

Autiotuvat – mitä ja missä?

Suomessa on harvinainen ja laaja autiotupien verkosto. Retkeilijöille avoimia autiotupia löytyykin Suomesta yli 600. Tuvat sijaitsevat yleensä retkeily- ja erämaa-alueilla teistä etäällä maamme pohjois- ja itäosissa. Näissä tuvissa retkeilijä voi majoittua kerralla 1-2 yötä. Tuvasta löytyy lämpöä ja suojaa, pihapiiristä yleensä vessa ja puuvajasta puita. Mikäli retkeilet tuvilla, muistathan jättää tuvat siistiin kuntoon seuraaville ja puita valmiiksi pilkotuiksi. Muita ohjeita autiotuvan käyttäjille löydät luontoon.fi sivustolta.  Samat yleisohjeet toki kuuluvat kaikkeen retkeilyyn, vie omat roskasi mennessäsi ja jätä paikat sellaiseen kuntoon tai parempaan kuntoon kuin ne tullessasi olivat. Muista, että viimeiseksi tulleilla on etusija yöpyä tuvassa ja jo lämmitelleet ja levänneet retkeilijät tekevät muille tilaa. Suomen autiotuvista on kirjoittanut kattavan kirjan, Retkeilijän autiotuvat, retkeilytoimittaja ja tietokirjailija Joel Ahola yhdessä Jouni Laaksosen kanssa. Kirjaa löytyy ainakin kirjastoista, mutta muutoin suosittu kirja on tällä hetkellä loppuunmyyty.

Vuorokausi Riisitunturilla

Riisitunturin autiotupa sijaitsee Riistunturin huipun ja Pikku Riisitunturin huipun välissä. Parkkipaikalta tuvalle on lyhyt matka ja niinpä tupa on myös päiväretkeilijöiden ahkerassa käytössä. Tuvassa voi tuulelta suojassa juoda taukokaakaot ja makkara paistuu joko tuvan kaminassa tai pihan tulipaikalla.

Lähdimme kohti Riisitunturin kansallispuistoa Posiolta illan jo hämärtyessä. Parkkipaikalle saavuttaessa paikalle kurvasi myös toinen auto, jonka pariskunnalla oli sama ajatus autiotuvalla yöpymisestä. Autiotupa ei siis olekkaan tänään autio. Pimeä otsalampun valossa kimaltava tykkylumimetsä sai meidät innostumaan ja kiertämään huipun kautta tuvalle. Arvuuttelimme tykkypuista muodostuvia hahmoja, näkeekö toinen hahmot samoin kuin itse? Näimme matkalla hevosia, tonttuja ja dinosauruksia – tykkylumi ja mielikuvitus ovat loistava yhdistelmä. Pilvinen taivas alkoi repeillä ja huipulla saimme ihailla tähtiä, jotka yhtäkkiä ilmestyivät yllemme. Navakka pakkastuuli pysäytti tähtien ihastelumme ja jatkoimme matkaamme reitillä. Suorinta reittiä tuvalle pääsee noin 1,5 kilometrin kulkemisen jälkeen ja huipun kautta kiertäessä reitistä muodostui vähän pidempi iltalenkki. Pääväylät tuvalle ja huipulle olivat paljon kuljettuja ja tamppaantuneita. Muilla kuin pääreiteillä kulkijoita on vähemmän, joten meidän tapauksessa lumikengistä oli ehdottomasti hyötyä.

Huippukierroksen jälkeen tuvan pihassa tapasimme lisää retkeilijöitä. Pariskunta oli päiväisen hiihtolenkin päätteeksi kaivanut lumikammin nukkumapaikakseen tuvan läheisyyteen. Kävin tutustumassa heidän matalaan majaansa ennen kuin he kömpivät kammin suojaan makuupusseineen. Kylmä pakkastuuli tuntui poskissa ja suuntasimme tuvan lämpöön ruuanlaittopuuhiin. Tuvassa oli jo alkua lämmin, kun parkkipaikalla tapaamamme retkeilijät olivat saaneet kaminan lämpeämään. Ilta kului jutustellessa ja ruokaa laittaessa. Olin ottanut mukaan kirjan, mutta jutustelu houkutteli kirjaa enemmän ja lopulta silmiä alkoi jo lurpsua niin, että lukeminen siirtyi seuraavaan kertaan. Oli annettava periksi unelle, lämpimässä tuvassa ja lämpimässä makuupussissa uni tuli pian ja makoisana.

Illan eväät ja matkakirja, jonka lukeminen siirtyi seuraaviin retkiin.

Aamupuuhat sujuivat vauhdikkaasti tuvan kaasuliedellä kokkaillen ja ennen päivän retkelle lähtöä täytimme puukorit ja siivosimme tuvan. Toivotimme mukavat retkipäivät uusille retkituttavuuksillemme ja suuntasimme kohti Pikku Riisitunturin huippua.

Päivän retkeilimme Riisitunturin alueella pääasiassa umpihangessa lumikenkäillen reittejä mukaillen ja omia reittejä suunnistellen. Pikku Riisitunturin huipulta kuljimme Soilun laavun kautta alas Riisinsuolle ja lounaan söimme Uudenlammin laavulla, jossa ei hetkeen ollut kulkijoita käynyt. Lounaan jälkeen ilta hämärtyi ja puiden hahmot tulivat taas esiin. Kimaltava luminen metsä ja pehmeä umpihanki tarjosivat unohtumattoman elämyksen, joka saa minut varmasti vielä palaamaan Riisitunturille.

Riisin tuvan viereinen tulipaikka on päiväretkeilijöiden käytössä.

Näkymät Pikku Riisitunturilta

Riisinsuolla ahkio kulki umpihangessa.

Ahmatuvalle umpisia kulkien

Toinen retkemme starttasi isommalla porukalla. Neljän hengen lumikenkäseurueemme lähti lauantaina aamupäivästä kohti Ahmatupaa. Päämajaltamme mökkimajoituksesta Ahmatuvalle kertyi noin 8 kilometriä kenkäiltävää. Reiteillä ei ollut kuljettu ja suunnistimme umpihangessa reittejä ja kelkkauria mukaillen. Lounas valmistui laavulla, nuotiolla ja evästaukoja pidettiin tarpeen vaatiessa.

Ahmatuvalle saavuttuamme oli pimeää ja jaloissa tuntui jo päivän umpihangessa kulkeminen. Teimme nopean jaon lämmitys- ja puuhommiin, jotta mökki saadaan lämpiämään. Mökin lämmetessä nautimme kaakaota ja laitoimme ruokaa mukavan rupattelun saattelemana. Ahmatupa on suuri kaksiosainen autiotupa, jossa toiselta puolelta löytyy kuuden henkilön laveri ja toiselta puolelta neljälle henkilölle kerroslaverit. Molemmilla puolilla on kaminat, joiden päällä voi kokkailla, lisäksi terassilta löytyy kaasuliesi kokkailuun. Kokkailimme herkullisia Tunturikeittiön Mustapapupataa maissiveneissä, jota tällä kerralla emme tehneet kuivatuista aineista, vaan tuoreet vihannekset ja muut ainekset kulkivat ahkiossa ja selvisivät päiväretken paleltumatta.

Seuraava päivä valkeni kirkkaana ja patikoimme läpi kauniiden maisemien, kirpeässä pakkassäässä takaisin kohti mökkiä. Lounas valmistui tuttuun tapaan samaisella laavulla nuotiolla grillaillen, kuin mennessäkin.

Puitteet Posion ja Riisitunturin ympäristössä ovat kohdallaan retkeilijöille. Alueella on runsaasti reittejä, jotka kesällä ja syksyllä ovat selkeästi merkittyjä. Poluilla ei ole talvikunnossapitoa ja talvella reiteillä pysyminen vaatii tarkkaavaisuutta, sillä reittitolpat ovat lumen ja kuuran peitossa. Monin paikoin talvella reittejä on mahdotonta seurata, joten kartta, kompassi ja suunnistustaito ovat ehdottoman tärkeitä. Illan hämäryys iskee talviaikaan nopeasti, joten otsalampu kannattaa pitää mukana. Seuraavaksi aion suunnata näille seuduille kesällä tai syksyllä. Alue todella on tutustumisen arvoinen.

Kaisa