“Hui, teillä oli kovat pakkaset – palelitteko koko viikon?”
Yksityiskohtaisia tarinoita vaelluksien reiteistä ja kohteista voi lukea monilta sivuilta, mutta monissakaan kirjoituksissa ei kerrota sitä, mistä vaeltajan päivät koostuvat ja millaisia asioita yhteen vaelluspäivään yleensä mahtuu. Reissua ennen ja sen jälkeen saa talviretkeilijä usein kuulla kauhistelua siitä, miten kylmässä voi pärjätä. Ajatus siitä, että lähden tunturiin värjöttelemään, selviytymään ja sietämään kylmää, on monella mielessä ensimmäisenä. Nyt haluankin kumota tämän ajattelun ja kertoa, millaisia päiviä vietin helmikuun pakkasissa ja auringossa Muotkatunturin erämaassa. En lähde talvireissuun kärsimään, vaan nauttimaan monista asioista, kuten luonnosta, talvesta, retkiruokailusta, hiihdosta, makoisista unista, stressittömyydestä ja laatuajasta retkikaverin kanssa, joka tällä reissulla oli isäni.
Helmikuun aurinko, lähes koskemattomat hanget ja kuuraiset puut.
Vaeltaessa päivät menevät tietyllä kaavalla ja rytmillä. Talvella rytmin tärkeys korostuu, koska liikkumisesta ei kannata pitää pitkiä taukoja kylmän kelin vuoksi ja pidemmän tauon tullen kannattaa varustautua uudelleen taukovaattein ja rakentaa mahdollinen suoja tuulelta ja tuiskulta. Reissu tarjosi aurinkoa ja lunta, itseasiassa paljon lunta, ja kipakoita pakkasia. Hyvällä rytmillä ja valmiiksi mietityin rutiinein päivät hujahtivat nopeasti, kylmä ei ollut missään vaiheessa ja viimeinen vaelluspäivä tuli aivan liian nopeasti.
Tämä on meidän tapamme tehdä talvivaellus ja vain yksitapa toteuttaa tällainen reissu. Olemme isäni kanssa käyneet Ankarat avotunturit -talviretkeilykursseja, joilta osa käyttämistämme käytänteistä on peräisin. Samanlainen tapa toimia retkellä helpottaa telttaparin työnjakoa ja tekee reissusta sujuvan. Kelloa emme katsoneet orjallisesti, mutta melko sama aikataulu meille muodostui lähes kaikille päiville. Aikataulutus, taukoineen sekä päivien suunnitelmallisuus antavat vapauden nauttia reissusta.
HIIHTOVAELTAJAN PÄIVÄ:
n. klo 7.00 Herätys ja aamutoimet:
aamupala ja vedenkeittoa
ahkionpakkaus ja teltan purku
n. klo 10.00 Hiihtoa legeissä
hiihtoa aina n. 1 h ja tauko n. 10 min
13.00-14.00 lounas n. 20-30 min.
lisää hiihtoa <3
n. klo 17.00 leiripaikan etsintä
teltan pystytys
iltapuuhat
tavaroiden ja ihmisten huoltoa
lumensulatusta
päivällinen ja jälkiruoka
21.00-22.00 unille
Herätys ja aamutoimet
Herätyskello pirisee vaimeasti makuupussini sisällä. Vielä olisi nukuttanut, vaikka unta on takana lähes 10 tuntia. Nukun retkillä määrällisesti paljon enemmän kuin kotona. Toki retkillä unet ovat hieman katkonaisempia ja yön aikana pitää ainakin kerran käydä ulkona pissalla. Nyt en malttaisi millään avata makuupussia. Päälimmäinen makuupussi on jäässä ja teltankatto kimaltaa jääkiteinä juuri sytyttämäni otsalampun valossa. Päätämme työnjaon makuupusseissa maatessa. Lähden pissalle ja vien samalla makuupusit tuulettumaan, sillä välin isäni laittaa bensakeittimen päälle, jotta saamme teltan kuivumaan ja aamupalan tulille.
Makuupussit tuulettumassa kauniina pakkasaamuna.
Aamupalaksi on puuroa, joka on jokaisena aamuna hieman erilaisella reseptillä. Herkullinen ja energiapitoinen puuro pitää nälän loitolla pitkään ja puurot on tuunattu siemenillä, pähkinöillä sekä kuivatuin hedelmin ja marjoin. Juon aamuisin pikakahvin ja isä juo mukillisen kaakaota. Reissuissa olen huono juomaan, joten nappaan vielä ison mukillisen poretablettivitamiinijuomaa. Samalla, kun aamupalaa nautitaan, kuumennetaan vesiä ja sulatellaan lisää vettä päivälle. Täytämme kaksi termospulloa kuumaa vettä kummallekkin, ja laitamme ruokatermariin lounaat tekeytymään lisäksi litran pulloihin otetaan kuumaa vettä päivän juotavaksi.
Kun keitintä käytetään teltassa, saadaan tavaraa kuivattua ja teltassa on mukava toimia. Tätä hommaa tulee kuitenkin harjoitella etukäteen ja varusteiden tulee olla tähän sopivat. Tarpeeksi iso teltta hyvin tuuletuksin, keitinlaatikko sekä varmat toimivat bensakeittimet. Meille riitti käyttöön yksi keitin teltassa, ja toinen meillä oli mukana varmuuden vuoksi rikkoutumisen varalla.
Veden sulatus vie aikaa sekä illalla, että aamulla.
Kun vedet on keitetty ja teltassa tavarat saatu kasaan, on aika lähteä ulos. Meidän aamut olivat hitaita ja päivä oli jo ihanasti valjennut, kun astui ulos teltasta. Tuulettuneet makuupussit pakataan ja ahkiot puhdistetaan lumesta sekä pakataan. Tämän jälkeen kasataan teltta. Me rullaamme teltan ahkion päälle pakettiin niin, että se on nopea pystyttää tuulessa ja tuiverruksessakin. Kun kaikki tavarat on pakattu, olemme valmiita päivän hiihtoon.
Legeittäin hiihto varmistaa tarpeelliset tauot hiihtovaelluksella
Hiihdimme kerrallaan noin tunnin, jonka jälkeen pidimme pienen juoma- ja energiatauon. Tällä reissulla ei ollut tarvetta katsoa minuutilleen legin pituutta, mutta noin tunnin välein on hyvä ottaa kulaus juomaa ja evästä, jotta energiatasot pysyvät hyvänä pitkänkin hiihtopäivän. Tauot ovat lyhyitä, jolloin ei vielä ehdi tulla kylmä ja taukoeväät kannattaakin pakata ahkioon helposti saataville. Itselläni on taskussa pähkinöitä tai energiapatukoita sekä lämmintä energisoivaa juomaa ahkion eväsluukussa. Legeissä hiihtämisessä on hyvä puoli myös se, että kaikki retkiryhmäläiset tuntevat systeemin ja tietävät milloin tauko on tulossa, tämä on erityisen tärkeää, kun hiihdetään tai vaelletaan pitkiä matkoja isossa porukassa.
Meillä oli spontaaneja pikkutaukoja, kun oli aivan pakko jäädä kuvaamaan kaunista talvimaisemaa ja tuntureita. Kahdestaan liikkuessa kuvaamiselle jää hyvin aikaa, eikä tarkoituksena ollut kilometrejä keräillä. Viikon aikana ehdimme höpötellä niitä näitä ja tuulisimmilla paikoilla oman hupun sisällä jäi aikaa pohdiskella monenlaista. Luontohavaintojen lisäksi näimme yhden poromiehen, jonka kanssa jutustelimme tovin. Saimme nauttia luonnosta ja hiljaisuudesta sekä ihastella välillä aivan satumaista ympäristöä!
Juomaa ja energiaa auringossa.
Lounas antaa energiaa iltapäivään
Lounaan laitoimme aamulla jo teltassa ruokatermariin hautumaan, ja kun lounaspaikka on valittu voi kaivaa valmiin lämpimän aterian esiin. Lounastauolla on tarve pukea taukovaatetta, sillä kyseessä on vähän pidempi tauko. Meillä lounas oli 20-30 minuuttia, riippuen säästä. Lounaalla kannattaakin istahtaa alas ja nautiskella pidemmästä tauosta, sillä pian taas hiihdetään. Aurinkoisilla lounailla käänsimme nenät aurinkoon ja nautimme lämpimästä auringosta kasvoillamme.
Hedelmäinen ja mausteinen linssicurry lämmittää lounaalla.
Istahda alas ja nauti tauosta.
Hiihtoa ja suunnistusta = hiihtovaellusta
Lounaan jälkeen hiihto jatkuu samalla tavalla kuin aamupäivällä. Suunnistusta teimme yhteispelillä ja karttaa katseltiin aina tarvittaessa. Illalla suunnittelimme aina seuraavan päivän reittiä ja aamulla sään mukaan päätimme pidämmekö kiinni jo tehdystä suunnitelmasta, vai onko suunnitelmaa tarvetta muuttaa. Meillä oli mukana myös GPS-laite sekä kännykkään ladatut maastokartat, joista tarvittaessa pystyy tarkemmin paikantamaan sijaintinsa. Kartta kulkee hyvin ahkion päällä ja kompassi taskussa, jolloin tarvittaessa suunnistusvälineet voi napata käyttöön.
Etummaista hiihtäjää vaihdoimme tarvittaessa, mutta minun sukseni upposivat pehmeään lumeen huomattavasti enemmän, joten etumiehen paikka oli useammin isälläni. Parasta olisi vaihtaa edellä hiihtäjää tasaisin väliajoin, jolloin löysässäkään lumessa ketään porukasta ei väsy liikaa, onhan etumiehellä raskaampi homma. Toisaalta edessä on myös ihana hiihtää, kun maisema ja koskemaston hanki aukeaa edessäsi, eikä näkymänä ole vain toisen ahkio.
Mistä haluan aamulla herätä eli leiripaikan valinta
Kun päivän matka on taitettu tai meillä viimeistään vähän ennen kuin ilta alkaa hämärtämään, on aika alkaa katsella hyvää leiripaikkaa, jonne leirin pystyttää. Paikan tulisi olla tasainen ja tuulelta suojassa, mikäli on odotettavasti kovaa tuulta. Valintakriteerinä voi myös olla kaunis paikka, josta aamulla toivoisi heräävänsä. Meillä ei kovia tuulia reissuuun osunut, joten teltta oli mahdollista pystyttää juuri siihen paikkaan, joka silmää miellytti. Kun paikka oli valittu, lisäsimme taukovaatetta päälle parkkeerasimme ahkiot ja aloimme tamppaamaan teltalle alustaa. Pehmeässä lumessa tämä on erityisen tärkeää. Kun paikka on tampattu, tulisi sen antaa hetken kovettua ennen teltan pystytystä. Tässä onkin oiva tilaisuus napata evästä, jotta jaksaa touhuta päivälliseen asti.
Teltan pystytys on nopea homma. Rulla auki, kaaret paikoilleen ja naruihin kiinnitettävät suuremmat talvikiilat kaivetaan lumeen ja lunta lapioidaan myös teltan helmoille. Pieni päätyabsidi täytetään lumella, josta voidaan kätevästi ottaa lunta veden sulatukseen. Teltan pystytys on nopeudessaan tiimityön taidonnäyte. Telttatöiden jälkeen lapiohommat jatkuvat, kun absidiin kaivetaan tilaa jaloille ja pihamaalle kaivetaan tarvittaessa polkuja ja “vessakopit”.
Herkullista ruokaa, lumensulatusta ja telttaelämää
Yksi päivän parhaista asioista on tietenkin päivällinen, joka on jokaisena iltana oikea herkkuhetki ja kruunaa hyvän hiihtopäivän. Me molemmat nautitaan ruuanlaitosta ja hyvästä ravitsevasta ja monipuolisesta retkiruuasta. Ruuat on esivalmisteltu ja kuivatettu kotona, ja retkellä ne muhivat sekä paistuvat herkullisiksi päivällisiksi unohtamatta tietenkään jälkiruokaa. Miltä kuulostaa poronkäristys pottumuusilla ja puolukalla sekä vaniljavanukas pihlajanmarjoilla ja paahdetulla manteli – kanelirouheella? Samalla, kun ruoka muhii, sulatellaan vesiä joka jatkuu vielä lähes nukkumaan menoon asti. Touhuilun ohella teltassa voi kuivatella kostuneita varusteita, lueskella kirjaa, höpötellä tai kirjoittaa päiväkirjaa reissusta.
Herkullista mustapapupataa nachoilla
Jälkiruuaksi lettuja lakkahillolla
Vanilja vanukas sai kirpeyttä rouhitusta pihlajanmarjasta ja rouskuvaa tuntumaa kanelin ja sokerin kanssa paahdetuista mantelilastuista.
Hyvää yötä!
Kun iltapuuhat on tehty, sammutetaan keitin ja sujahdetaan kahden makuupussin sisään lämpimään. Minä otan kaverikseni vielä lämminvesipullon, joka lämmittää makuupussini nopeasti. Hyvän yön toivotukset kuuluvat vaimeana kahden hupun sisälle. Onnellisena saan nukahtaa tietäen, että seuraavana päivänä on taas päivä täynnä hiihtoa ja hienoja elämyksiä! Mitäs sanotte, kuulostaako täälainen kamalalta kärsimykseltä? 🙂
p.s Kuulemma meillä oli kylmät kelit (-20- -25 astetta), mutta unohdimme lämpömittarin eikä kylmä meitä kyllä kertaakaan haitannut.
Kaisa
Categories: reissutarina, retkitarina, Uncategorized
