Aina ei tarvitse tai edes tee mieli retkeillä kaverin kanssa tai porukassa. Yksin retkeily voi parhaimmillaan antaa suuria elämyksiä. Aleksanteri Siikjärvi, meidän “LuontohaasteGuru” jakaa tällä kertaa ajatuksiaan yksin retkeilyn hienouksista!

Sooloretkeily

Retkeily on erittäin monipuolinen harrastus, sillä retkeily käsitteenä pitää sisällään vähän kaikenlaista aina takapihan piknikeistä pitkiin erämaaseikkailuihin. Vaihtelua retkeilyyn onkin hyvin helppo hakea. Vaelluskenkien vaihtaminen pyöränsatulaan tai nouseminen kajakista hevosen selkään muuttaa homman jo ihan toisenlaiseksi. Eräs huomattavaa vaihtelua tuova konsti on myös jättää retkiseura kokonaan pois. Aktiviteetti voi olla tuttu ja turvallinen, mutta yksin koettuna se voi tuntua hyvinkin erilaiselta.

Olen itse tykästynyt kovasti yksin vaeltamiseen ja lähdössä tänä kesänä taas pidemmälle sooloretkelle, kuin koskaan aiemmin. Tarkoituksenani on heinä-syyskuun välisenä aikana vaeltaa yli tuhat kilometriä Pohjoiskalotin jylhissä ja karuissa maisemissa. Aikaa siihen kuluu noin kaksi ja puoli kuukautta, eikä tuolla pohjolan syrjäseuduilla kulkevalle tule juttukaveria vastaan välttämättä edes viikoittain.

Ajatus retkelle lähtemisestä ilman seuraa saattaa jonkun korvaan kuulostaa hieman erikoiselta. Toisinaan ihmiset kysyvät hyvin hämmästyneinä, että miksi lähden yksin? Mielsin itsekin retkeilyn aiemmin nimenomaan sosiaaliseksi harrastukseksi. Yksin kulkemista pidin syrjäytyneiden tai erakkojen touhuna. Nykyään se on minulle hyvinkin luonnollista. Toki, vaikka pidänkin kovasti ihmisistä, löytyy minusta kuitenkin tietynlaista erakkoluontoisuutta ja koen usein myös tarvetta omalle rauhalle ja itsekseen olemiselle.

Porukassa kulkemisessa on tottakai hyvät puolensa, ja minullakin on lukuisia hienoja ystävien kanssa koettuja retkiä ja tilanteita aina muistissa, siksi retkeilen kernaasti myös seurassa. Yksin pystyy kuitenkin nauttimaan määrätyistä asioista ihan eritavalla kuin porukassa. Ensimmäisenä nyt vaikka siitä rauhasta. Hiljaista on aina kun haluaa ja voi koska tahansa jäädä aloilleen antaakseen aistien herkistyä havainnoimaan ympäröivää luontoa. Ehkä kaikkein eniten pidänkin juuri siitä, miten yksin pääsee lähemmäksi sitä villiä luontoa, josta me monet katselemme upeita dokumentteja. Hiljaisuudessa, seuratessani vaikka majavia järsimässä puita nurin pesänrakennusta varten, ruokaa poikasilleen saalistavan maakotkan liitoa laakson yllä tai vastavirtaan uivien lohien vaellusta kohti syntymäjokiensa kutupaikkoja, voin joskus itse tuntea olevani osa tuota luonnon ihmeellistä ja omalla painollaan kulkevaa näytelmää, tyydyttäessäni samalla täysin samoja omia perustarpeitani, syöden, nukkuen sekä pysytellessäni lämpimänä ja suojassa.

Hienoksi yksin retkeilyn tekee myös se, että tahti, reitti ja kaikki muu on alati vapaasti valittavissa. Koskaan ei tarvitse perustella hetken mielijohteesta aivan toisenlaiseksi muutettua suunnitelmaa. Kaiken pönötyksen voi myös unohtaa ja röyhtäillä, piereskellä, kaivaa nenää tai vaikka virtsata teltan ovesta ulos, mikäli ei varsinkaan yöllä huvita poistua makuupussista ja lähteä varta vasten sille osoitetulle paikalle tarpeita tekemään. Muutenkin riittää, kun pitää sen verran rotia, ettei itseä haittaa.

Yksin liikkuessa, on monesti myös helpompi tutustua uusiin ihmisiin. Ennestään tuntemattomien ihmisten kohdatessa, kummallakaan ei ole vielä mitään roolia tai menneisyyden tuomaa käsitystä toisesta. Tutustuminen alkaa siis aidosti puhtaalta pöydältä, yhteisen harrastuksen parissa. Näin retkillä voikin joskus tulla vastaan todella mieleenpainuvia henkilöitä tai uusia ystäviä, joihin ei jää tutustumatta sen takia, että kuljemme kummatkin kavereinemme toistemme ohitse, ehkä kohteliaasti nyökäten tervehdykseksi.

Nämä muutamat pointit jo tekevät yksinretkeilystä fantastista. Suosittelen lämpimästi sitä kokeilemaan, alkuun vaikka yhden yön retkellä jossain tutussa paikassa, varsinkin mikäli aloittamisen kynnyksenä on ollut yksin metsässä olemisen kokeminen liian jännittävänä. Nyt kesällä kun yöt ovat lämpimiä ja sää kaikin puolin suosii, kynnyksen pitäisi olla muutenkin matalimmillaan. Joten nyt yksin ulos siitä!

-Ale

Seuraa Alen tulevaa 1000 kilometrin vaellusta Facebookissa sivuilla: Ale liikkeessä