lasten kanssa

Muistoja marjamättäiltä ja metsäretkiltä

Lapsuuden kantavia muistoja luonnossa koetuista yhteisistä hetkistä

Lapsuudesta monella on muistoissa yhdessä koetut marja ja metsäretket. Heinäkuussa kannustamme teitä keräämään luonnon antimet talteen, joten on aika myös muistella lapsuuden mustikanmakuisia ja hyttysillä kuorrutettuja marjaretkiä, sienestysreissuja ja yhteisiä eväshetkiä marjastuksen välissä. Millaisia muistoja sinulla liittyy marjastukseen, löydätkö albumien kätköistä kuvia noista mättäillä vietetyistä hetkistä? Mustikkamuistot voivat liittyä myös perinteisiin marjaherkkuihin.

37849249_10157022537121393_7515452964178231296_n.jpg

Oon ollut vähän reilu vuoden ikäinen, kun oon ekan kerran ollu mustikkametsässä. Mökkeilyn saaressa aloitin jo muutaman kuukauden ikäisenä, mutta mustikkametsälle pääsin seuraavana kesänä. Tuolloin taisin lähinnä tönöttää mättäällä niinkuin kuvasta näkyy. Sittemmin mulle annettiin oma kippo ja oli mulla pieni marjapärekorikin ja aina oli marjastamassa päässä huivi. Tuskin kipot ja korit ikinä täyttyi, kun söin enemmän kun ehdin kippoon laittaa. Tänä päivänäkin olen hidas mustikan poimija, sillä suurin osa edelleen menee suuhun.

Motivaatiota mustikoiden keräämiseen oli silloin, kun mummi laittoi keräämään oman mukillisen mustikkamaitoon. Mustikkaa, maitoa ja sokeria luvassa, joten kyllä saatiin veljen kanssa molemmat mukinpohjat peittoon ja riittävästi mustikkaa herkutteluun!

Marjastusretkiin liittyy mukavaa yhdessäoloa, kiireettömyyttä luonnossa, rentoa rupattelua siis sitä että ollaan vaan yhdessä kuka milläkin mättäällä. Toisilla marjat päätyivät ämpäriin ja toisilla suuhun! ❤

-Kaisa

Scan30.7.201819.11.01_001~2.jpg

Kun mä olin lapsi, me käytiin perheen kanssa mökillä, jossa ei ollu sähköä eikä juoksevaa vettä. Eihän niitä silloin sen kummemmin kaivannukkaan. Mun lempipuuhaa mökillä oli lukea aku-ankkoja, keksiä hulluja laulun sanoituksia, kirjoittaa runoja laiturilla, juoksennella nurmikolla naamiaisvaatteissa ja vihdoin rauhoittua mustikkametsään herkuttelemaan luonnon antimia. Ei mua oikeastaan kiinnostanut muut marjat tai välttämättä ruoka-aikakaan kun istuin mustikkametsässä. Ei haitannut sade, eikä hyttyset. Olisin viihtynyt mökin lähimetsässä tuntikausia mussuttamassa mustikoita, mutta lopulta joku aina repi mut sieltä pois.

Olin allerginen hyttysille, joten puremista turposi isot paukamat. Äiti muistelee kuinka hellyyttävältä näytin kun istuin mustikkapuskassa molemmat silmät hyttysen pistoista lähes umpeen turvonneina ja naama täynnä mustikkaa. Kainalossa tietenkin nalle!

Mustikoita on ollut aina ihana poimia. Siitä syystä, että ne on maukkaita ja metsässä on ihanaa, mutta myös siks, että mustikkametsällä aina mieleen palaavat rakkaat lapsuuden muistot koko perheen yhteisistä mustikkaretkistä. Kun täytin 25, isä osti mulle oman (lasten) mustikkapuimurin! ❤

-Ella

ella mustikassa

Viedään lapset retkille metsään ja maistelemaan mustikoita ja keräämään makumuistoja!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s