Mikä pimeässä pelottaa? – lähde tutustumaan hämärään metsään

Pimeä retki Repovedelle

Syksy on saapunut hämärine iltoineen ja pimeine öineen. Iltähämärässä liikkuessa ja yön pimeydessä retkeillessä mieli kehittelee jos jonkinlaisia jänniä ajatuksia. Näinkö metsässä hahmon? Kiiluiko kuusikossa silmät? Mikä ihme tuolla rapsahti? Moni meistä jännittää pimeällä liikkumista ja luonnossa pimeällä yöpyminen saattaa olla oman pään sisäinen jännitysnäytelmä.

Olimme syyskuussa retkellä Repoveden kansallispuistossa. Retken alkupuolesta tulikin sattumalta ihan pimeä retki. Kaunis aurinkoinen päivä hujahti jonnekkin matkustaessa Repovedelle ja parkkipaikalle päästyämme ilta olikin jo pimennyt. Saatiin siis heti ensitöiksemme kaivaa otsalamput esiin. Lähdimme Kuusijärven parkkipaikalta etenemään kohti Olhavan tuli- ja leiripaikkaa pimeässä ja vieraassa maastossa. Pimeällä polulla kiljahdimme ensimmäisen kerran jo muutaman kymmenen metrin kulun jälkeen, kun iso ja komea sammakko yhtäkkiä hyppelehti jalkojen juurella. Jäimme kuvaamaan sammakkoa ja hihittelemään omalle kiljahdusreaktiolle. Matkalla leiripaikalle aloimmekin miettimään, että mikä siinä pimeässä oikeestaan pelottaa. Pallottelimme ajatuksiamme siitä, mikä metsässä meitä vaanii ja mikä siellä liikkuu sekä sitä, pelkäämmekö molemmat samoja asioita. Oletko koskaan miettinyt, mikä sinua hämärässä tai pimeässä pelottaa vai pelottaako se edes?

IMG_20180920_204829_HHT

Pimeän pelko


Vaanivat pedot ja mörököllit sekä hyökkäävät hiipparit

Kiiluiko metsässä silmät tai hyökkääkö karhu juuri silloin, kun teltasta nousee yölliselle vessareissulle? Vaikka kuinka sitä itsekin haluaisi petoeläimen nähdä, ei niitä omien silmien alle ole retkeillessä vielä sattunut – ei päivällä, eikä yöllä. Kyllä se oma telttakaveri saattaa ennemmin yöllä säikäyttää, kuin peto kiiluvine silmineen ja terävine hampaineen.

Jännittääkö enemmän liikkua metsässä vai kaupungissa? Kannattaakin miettiä, mikä sinua juuri kyseisessä ympäristössä pelottaa ja järkeillä asiat läpi. Kaupungissa liikkuu ihmisiä, myös muita kuin pelottavia hiippareita, eli kaupungissakin voi turvallisin mielin lenkkeillä. Metsässä voi jännittää taas hiukan erilaiset asiat, kuten eläimet, mutta kuten totesimme – niistäkään ei ole ihmiselle haittaa.

Hiipparit hyökkäävät lenkkeilijän kimppuun
Minua pelottaa pimeä enemmän kaupungin puistoissa ja lenkkipoluilla liikkuessa, kuin metsässä liikkuessa. Pelkään etten huomaa hiippareita pusikoissa, jotka sitten hyökäävät kimppuuni hämäristä puskista. Vaikka koitan asiaa järkeillä ei tämä pelko ole hävinnyt. Yleensä kaupungissa kuitenkin liikkuu muitakin, jotka tapauksen näkisivät.
-Kaisa

IMG_20180920_233751IMG_20180920_233902

Eksyminen – maasto näyttää erilaiselta

Eksyminen pimeällä liikkuessa on aiheellinen pelko, mikäli luonnossa on tullut liikuttua vähän. Näitä taitoja voi onneksi treenata ja esimerkiksi suunnistusseurojen iltarasteilla syksyisin pääsee taitoja harjoittelemaan kartan ja kompassin sekä otsalampun kanssa. Pimeällä suunnistuksenkin voi aluksi aloittaa ystävän kanssa, jolloin yhdessä pähkäillen pääsee alkuun.

Pimeällä liikkuessa hyvä apu on nykypäivän teknologia. Karttasovellukset näyttävät sijainnin ja GPS-laitteista voikin tarvittaessa varmistaa ollaanko oikeassa paikassa. Nämä sovellukset ja GPS-laitteet auttavat myös muutoin haastavissa keleissä, kuten lumipyryssä tai sankassa sumussa liikuttaessa. Muistathan vain pitää mukana tapeeksi virtaa laitteissa ja opetella myös kartalla suunnistusta, ettei laitteiden mahdollinen tilttaaminen aiheuta pahaa eksymistilannetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oma mielikuvitus värittää pimeyttä

Loppujen lopuksi se on meidän oma pää, joka saa metsän ja lenkkipolut täyteen uhkia ja jännittävyyttä. Pusikoissa lymyää murhaaja, kivi näyttää suurelta ja uhkaavalta möröltä ja kuun valossa kiiltomadot kiiluvat kuin pedon kulmahampaat. Hiiren rapina pusikossa voimistuu päässä jonkun suuren eläimen puuhailuksi. Yhdessä ystävän kanssa näille jutuille voi hymähdellä, ja pienin askelin voi pimeään metsään tutustua ja siellä liikkumista harjoitella. Pimeässä metsässä on ihanaa kun jännitykseltä pystyy nauttimaan tähdistä ja kuutamon loisteesta ja humisevista puista pimenevässä illassa. Nautitaan syksyn illoista ja muistetaan ottaa mukaan lamput pimeällä liikuttaessa. Niin ja heijastimet, ainakin lähellä liikenneväyliä liikuttaessa!

Mikä sua pelottaa tai on pelottanut pimeässä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

2 replies »

  1. En pysty nimeämään yhtään yksittäistä asiaa, jonka uskoisin minua pimeässä metsässä uhkaavan. Silti vaan pelottaa, jos olen yksin. Onneksi pelko vähenee kun keskityn johonkin muuhun, kuten vaikka suunnistamisen tai valokuvaamiseen. Myös tottumisen kautta pelko helpottaa. Kun vaan sinnikkäästi viettää aikaa pimeässä, aivot varmaan vähitellen oppivat ettei pimeydessä itsessään ole mitään vaarallista.

    • Totta! Samoja juttuja moni on somessa pohtinut. Totuttelu ja asioiden järkeistäminen auttaa. Pimeässä metsässä kuitenkin on myös niin kaunista ja rauhoittavaa, kunhan pelko ei häiritse!

Vastaa