Moni varmasti tietää sen tunteen, kun ennalta-arvaamatta ja yllättäen löytää luonnossa käyskennellessään jonkun ihan uuden paikan.  Uusia metsiä, polkuja tai rantoja pitkin liikkuessa jokaisen kulman takana on uutta. Uutuus tuo mukanaan jännitettä ja joskus myös pientä turvattomuutta, mutta samalla seikkailun ja juurikin hämmästymisen mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen.

Hankoa on helppo rakastaa. Merta ja saaria, karua luontoa saaristossa, meren tuoksua. Vietin erään syksyisen viikonlopun Hangossa, kun kotimatkalla päätin pysähtyä sienimetsälle, josta olin saanut yllättäen vihiä. Sienikori- ja veitsi kädessä tietenkin säntäsin innoissani metsään ja pian kiljahtelinkin jo onnesta, kun täydellinen tatti toisensa perään löysi tiensä koriini. Onnen hurmiossa kävelin pidemmälle ja pidemmälle, kunnes lopulta päädyin meren rantaan. Yhtäkkiä edessä siinti pitkä ja kapea, kauniisti ja rauhallisesti maisemassa kiemurteleva hiekkaranta. Ei ketään missään. Olin todellakin hämmästynyt siitä, kuinka upeaan paikkaan olin päätynyt. En voinut käsittää, etten tiennyt paikasta ennen tätä mitään.

Istahdin hetkeksi rantaan ja tuijotin ulapalle. Pian katse löysi tiensä takaisin sienikoriin, joka näytti siltä että siellä olisi vielä tilaa muutamalle kaverille. Jatkoin matkaa, mutta hetken haahuiltuani sienten maailmassa, päädyin takaisin meren rantaan. Kävelin rantaa aiempaa pidemmälle ja jälleen koin täydellisen yllätyksen. Yhtäkkiä, keskellä hiekkarantaa kohosi muutama pysäyttävän upea mänty. Ensimmäisen männyn takaa ilmestyi toinen vieläkin upeampi, joka puhutteli minua erityisesti. Mänty kasvoi liki rantatörmässä kiinni, seisoen lähestulkoon vain omien juuriensa päällä, mutta kurotellen kuitenkin myös muutamalla paksummalla juurella viereiseen hiekkaseinämään. Maisema puineen oli hurjan kaunis ja sai liikuttumaan. Tunne oli ennen kaikkea löytämisen riemua, tunsin itseni pieneksi löytöretkeilijäksi!

Ihastelin puuta ensin kaukaa, sitten läheltä. Kosketin sen juuria. Kävelin sen ohi, kiersin sen, kurottelin ja halasin. Tämä mänty oikeastaan veti aika sanattomaksi. Siitä taisikin kerta heitolla tulla mun oma voimapuu.

Ootko koskaan tullut ajatelleeksi mikä on sun voimapuu?

Jos haluat itsekin käydä ihastelemassa näitä kuvien mäntyjä, niin ne löytyy Lappohjan virkistysalueelta.

-Ella