Käsi ylös jos olet joskus itseksesi miettinyt, kuinka kakkahommat tulisi hoitaa, kun huussia tai vesivessaa ei ole mailla halmeilla. Tai kun lenkkipolulla kova kakkahätä valtaa etkä ehdi kotiin asti vessaan? Asia mietityttää monia, mutta ääneen siitä ei juurikaan puhuta. Kokematon retkeilijä saattaa jännittää luonnossa kakkaamista niin paljon, että pidättää vessassa käyntiä huonoin seurauksin. Erämaassa ummetus on katala vaiva, joka voi johtaa retken keskeyttämiseen.
Me Luontohaasteen mimmit demonstroitiin aikoinaan eräopaskurssillemme ”How to shit in the woods” – esitys ja keskustelun jälkeen totesimme, että tästäkin asiasta olisi aika jakaa tietoa yleisemmin. Kakkakasat leiripaikkojen ympärillä ja vessapaperit kivien juurilla eivät ole ok, kerromme miksi ja opastamme miten toimia!
Vessavarustus retkillä
Me pidämme retkillä mukanamme vessapussia. Vessapussi sisältää vessapaperirullan tai irtopapereita, tulitikut omassa minigrip-pussissaan, tiiviskorkkisen käsidesin, joskus myös kosteuspyyhkeitä, sekä läpinäkymättömän roskapussin. Samanlainen vessapussi kulkeekin mukana kaikilla lyhyemmilläkin retkillä, sillä ikinä ei voi tietää onko vessa lähellä juuri silloin, kun hätä yllättää. Kun tiedämme, ettei vessoja ja huusseja tule olemaan lähistöllä, nappaamme rinkkaan roikkumaan myös kakka- tai oikeammin kukkalapion, jolla saamme kakkakuopan tehtyä maastoon. Huom! Lapio ei missään nimessä kosketa kakkaa, joten sen mukana kantaminen ei ole yhtään ällöä!
Kakkaetiketti kesällä
Jos retken reitillä on huusseja, käytetään niitä huussietiketin mukaisesti: mitään maatumatonta, kuten kuukautissiteitä tai muita roskia ei voi heittää huussin pönttöön.
Erämaissa ja huussittomien leiripaikkojen lähistöllä kakkapaikan voi valita melko vapaasti, toki suositellaan riittävää välimatkaa leiristä ja juomaveden hakualueesta. Paikan valinnan voi tehdä esimerkiksi kauniin maiseman, maaston pohjan, paikan suojaisuuden tai muuten riittävän yksityisyyden tunteen mukaan. Kakkaamista varten kaivetaan kuoppa muun muassa siksi, että jätökset eivät jää haisemaan ja houkuttelemaan paikalle eläimiä. Paikan valittua, kaivetaan maahan kuoppa. Kuopan kaivamiseen oiva työkalu on yllä mainittu pieni kukkalapio. Kuopan on syytä olla riittävän syvä, vähintään 20 cm, jotta eläimet eivät pääse heti kaivamaan sen sisältöä ylös. Kuopan kaivettua kyykistytään kuopan ylle joko puoli- tai syväkyykkyyn, tähdätään kuoppaan ja toimitetaan asia. Samalla voi ihailla maisemia. Syväkyykyssä suoli toimii usein jopa paremmin kuin pöntöllä!
Takapuoli pyyhitään paperilla (tai hyväksi koetulla luonnon materiaalilla) ja halutessa lopuksi tehdään kosteusliinalla tehopuhdistus. Kosteuspyyhkeet heitetään mukana kulkevaan roskapussiin. Vessapaperit taas voi heittää kuoppaan, jossa ne olisi hyvä polttaa. Näin paperi maatuu nopeammin. Huomioi kuitenkin esimerkiksi metsäpalovaaran. Kun paperit on poltettu, täytetään kuoppa kaivamallamme maa-aineksella, desinfioidaan kädet käsidesillä ja jatketaan iloisena retkipäivää.
Kakkaetiketti talvella
Talvella teltan läheisyyteen voidaan lumeen kaivaa ”vessakopit”, jotka suojaavat tuulelta ja tuiskulta. Käytännössä toimitaan lähes samalla tavoin lumella, kuin kesällä, mutta paperit voi kätevästi napata mukaan roskapussiin. Talven pakkasilla roskat eivät haise ahkiossa tai repussa ja näin ne voidaan kantaa mukana pois erämaasta. Pyyhkiä voi myös lumella, esimerkiksi lumipallolla tai kovasta lumesta sopivan muotoiseksi muotoillulla palalla. Tällöin roskaa ei synny lainkaan. Leiripaikalta lähdettäessä vessat täytetään umpeen puhtaalla lumella.
Roskat
Kakkareissuille otetaan aina roskapussi mukaan, mikäli tarpeista syntyy jotain roskaa. Mikäli käytetään maatumattomia kuukautissuojia tai niiden kääreitä, tampooneja tai kosteuspyyhkeitä, ne sujautetaan myöskin roskapussiin tai halutessaan tuplaroskikseen (kahden pussin sisään). Kätevä ja monien suosima vaihtoehto kuukautisroskien vähentämiseen on kuukautiskupin käyttäminen. Roskapussi sujautetaan rinkkaan tai ahkioon, esimerkiksi etutaskuun erilleen muista tavaroista. Vessapaperit ja hygieniaroskat eivät kuulu lentelemään tunturin rinteille eivätkä lepattamaan kivenkoloihin, joten tässä asiassa meillä kaikilla retkeilijöillä on vastuu.
Kakka on luonnollinen juttu ja reissussa vatsantoiminta on yksi tärkeimpien asioiden joukossa. Jos olet syönyt, nukkunut ja juonut hyvin, virtsannut normaalisti ja vatsasi on toiminut, on hyvä aloittaa uusi retkipäivä!
Mukavia kakkahetkiä!
Kaisa ja Ella
Categories: Yleinen
Retkellä voi pitää mukanaan koirankakkapusseja. Niillä voi korjata jätökset likaamatta käsiään ja viedä lähimpään roskikseen.
Hei, eipäs ole tullut mieleenkään tuollainen, mutta miksikäs ei.
Missäs metsissä on roskiksia? Olen ollut apurina yhdessä vuorilla olevassa majoituspaikassa Italiassa,, jonne tietysti sen omat vieraat saivat jättää roskat, mutta oli kyllä ällöä kun ohikulkijatkin tykkäsivät että kiva, tossahan on roskis! Ja pitäjät sai sitten viedä alas jalan talvisin toisten jätöksiä kun ei sinne autolla päässyt. Eli muistakaa että omat jätökset on OMIA!
Tästä mallia:
https://www.facebook.com/groups/TrailAndUltraRunning/permalink/1885767981539698/
Kutsutaan myös biokätköilyksi
KPK24/7-faceryhmän sanastosta löytyy määritelmä
biokätkö subst. (juoksu)lenkillä maastoon tehty uloste, ks. kyykkykakka, hätäratkaisu, kätkö
http://tinyurl.com/zzdt492
🙂 …kiitos kivasta aamusta…. eehehee. ps. metsässä ei tarvitse paperia, vettä löytyy aina pesemiseen mikä pitkillä reissuilla onki suotavaa, sammal on hyvä paperi jos vettä ei löydy.
Kerran paskoin huolimattomasti paidanmutkaan, kyllä harmitti
Thank you and hello.
Here is my approach for a one-person session (I work as wildernessguide since 2005, been shitting in the woods many years before that):
1. Unless all my food from the last week is naturally sourced from the area, I hide my poo.
For this I dig a hole or lift some bigger rocks/logs. I never carried any digging tool for this. The digging stick is a good all round tool also for this, but hands or rocks are also good for digging.
The poo-cover should be so heavy, or the hole so deep, that other animals will have problems to reach my hidden treasure (which might contain toxins, hormones, micro plastic, medicine, non-digestibles).
In winter i do everything without getting out of my skis and I dig my pit into snow and compact the snow well on top of the poo. This allows for the poo to dissolve over a longer period of time and makes it harder for other animals to dig up the poo.
2. When I’m done, I mark the exact spot with a vertical stick, so it’s less tempting for me and others to dig in the same place again.
3. I don’t use paper. Knowing how to be happy without paper gives so much freedom.
If you are from Finland you know the bum-gun from many so called ”normal” water toilets.
I use water and left hand. If I had poop in my face I wouldn’t be happy with only paper either and more than half of the human world population does not use toilet paper either.
My water bottle I carry any ways and usually less an half a litre is more than enough.
4. I squat. No need to hold onto anything or lean against anything. Just squat wherever it’s supposed to happen. Squatting is the most natural and healthy way, the poo comes without any unhealthy pushing. Sometimes I rock right-to-left.
Spreading the buttocks promotes a cleaner exit.
5. I clean my hands well. I know that my bum is clean when my hand comes back clean after a rinse and wipe cycle. So after my hand comes back clean and my bum is clean I stand up and close the pit, often rubbing my hand well with soil as I close the pit.
I then walk over to the next spruce and pull attached branches through my hands until my hand looks clean and smells of kuusi.
There are also other ways to clean the hands well, but this is my favourite.
That’s it. When I’m with groups I also carry hand sanitizer and some toilet paper so that people can slowly extend their comfort zone.
A group pit at camp is simply as deep as possible and just as wide as a foldable army shovel. This allows for easy squatting and when the ground does not allow for a deep pit, we simply make it longer (but not wider!!).
I always show my groups how to shit in the woods, as this is crucial for feeling home as nature.
Vuokkosilla on tarjolla maatuvia kuukautissuojia ja vastasivat varmistelukysymykseeni:
”Kyllä vain, kompostoituvat tuotteemme voit käytön jälkeen kääräistä pakkauksineen päivineen vaikkapa kotikompostiin.”
Sitä vaan ei päältä päin erota muovikääreisistä kollegoistaan joten voip aiheuttaa turhaa harmitusta vaiks yhreishuussiin heitettynä.
Tosi hyvä kirjoitus! Ne ympäriinsä lentelevät vessapaperit ja kahden askeleen päähän polusta väännetyt ulosteet ovat niin vastenmielisiä ja tuovat esiin jonkin perustavanlaatuisen ällöttävän puolen ihmisistä. Kun vetää retkeilykursseja tms., niin tästäkin seikasta pitäisi muistaa aina kertoa. En tiedä, onko Luontoon.fi-sivustolla kunnon ohjetta aiheesta, mutta sielläkin sietäisi olla.
Pohdituttaa seuraava asia.
https://www.luontoon.fi/retkeilynabc/varusteet/retkikeittimet/puukeittimet -sivulla mainitaan:
Luonnonsuojelualueilla maaperän vahingoittaminen on kielletty, joten niillä tuhka voidaan sijoittaa esimerkiksi kiven alle.
Päteekö tämä sama sääntö myös kakkaan?
Ymmärrän vilkkaasti käytetyillä reiteillä että haudataan hyvin tai viedään mukana.
Mutta minä käyn alueilla missä ei ole ihmisiä juuri ollenkaan. Siellä valitsen paikan ettei mahdollinen ihminen voi vahingossa päälle kävellä ja käytän luonnon materiaalia pyyhkimiseen. Ei ne ketut, hirvet ja muutkaan hautaa paskojaan ja niitä on siellä paljon enemmän kuin ihmisiä.
Jos olen varustautunut paperilla niin silloin hoidan paperin hautaamisen taikka polttamisen.