Me kysyttiin Instagram-stooreissa, mitä lajeja te haluaisitte kokeilla tai aloittaa harrastamaan. Vastauksissa eniten nousi esiin kiipeily ja leijasurffi ja joku haaveili myös suojuoksusta, wau! Mahtavia haaveita, mutta miten päästä alkuun uuden lajin parissa? Maailmassa on niin hienoja juttuja kokeiltavaksi ja innostuttavaksi, että ei auta kuin lähteä kokeilemaan ja tutkimaan.

Me molemmat tiedetään, ettei aina ole niin helppo vaan aloittaa ja mennä. Jotkut lajit meilläkin on vaatinut kypsyttelyä, sitä oikeaa hetkeä ja oikeaa tapaa aloittaa harrastus. Tässä postauksessa saattekin muutaman vinkin, mistä voisi lähteä liikkeelle.

• Alkeiskurssit. Lajien alkeiskursseilla pääsee mukavasti ja turvallisesti uuden lajin pariin ja samalla tutustuu muihin lajia aloitteleviin tyyppeihin. Alkeiskurssilla ei myöskään tarvitse sitoutua pitkäaikaiseen harrastamiseen.
• Seurat ja yhdistykset. Muun muassa melonta ja kiipeily on lajeja, joissa paikalliseen yhdistykseen liittyminen avaa monia mahdollisuuksia, kuten järjestettyjä yhteistreenejä, kursseja ja vaihtelevia tapahtumia. Samalla pääsee siis mukaan uuteen yhteisöön.
• Kaverin kanssa kokeilemaan. Nappaa mukaan kaveri, näin kynnys uuden kokeilemisesta madaltuu. Olipa kyse ekaa kertaa kiipeilemään menosta tai telttayöstä ekaa kertaa. ❤️

Mulle kiipeily oli vuosia haave, joka ei meinannut millään ottaa tuulta alleen. Jo Helsingissä asuessa kävin yläköysivarmistuskurssin, mutta kiipeilykavereiden vähäisyys vaikeutti aina harrastamista ja omat kaverit eivät innostuneet lajin pariin. Jonkun kaverin sain mukaan, vain todetakseen, että pelkää kun muuten korkeita paikkoja, joten se siitä.
Kiipeilin satunnaisesti, jos kaverin sain matkaan, mutta sen suuremmin lajista ei tullut haaveiltua harrastusta.

Turkuun muutettuani tuli käytyä satunnaisesti boulderoimassa, mutta edelleen kaverin puute haittasi ja köysikiipeily oli haaveissa. Lopulta löysin kaksi kiipeilykaveria outdoor siskot – ryhmästä. Pikkuhiljaa tutustuikin lisää kiipeilijöihin ja perustettiin wa – ryhmä, josta voi aina huudella kaveria. Lisäksi liityin kiipeily-yhdistykseen, jonka kautta on päässyt reissuihin esim. jääkiipeilemään. Sittemmin onkin tullut kerätyä osaamista ja kavereita kursseilta ja kiipeilysaleilta.

Joskus harrastushaaveen toteutuminen vaatii pidemmän aikaa.

Kaisa

Melonta on hauska, sosiaalinen ja jännittävä harrastus, joka haastaa ja opettaa paljon. Meloin ensimmäisiä kertoja isän kanssa ja välillä yksinkin, oikeastaan aina merellä. En alussa ollut juurikaan hahmottanut, mitä kaikkea melonta lajina sisältää, niin vaaroja kuin mahdollisuuksiakin. Innostuin silti nopeasti ja aloin etsimään mahdollisuuksia lajin aktiivisempaan harrastamiseen. Ilmoittauduin paikallisen melontaseuran kolme päiväiselle alkeiskurssille ja sitä kautta pääsin myös melontaseuran jäseneksi.

Alkeiskurssi toimi mahtavana sisäänheittona lajin pariin ja uteliaisuus heräsi ennestään. Alkeiskurssilla käytiin pikakelaus melomisen perustaitoihin- ja tekniikkaan, kaluston käsittelyyn sekä turvallisuuteen vesillä. Kurssilla oli mahtavaa oppia uutta muiden aloittelijoiden kanssa ja tajusin kuinka melonta sopiikin valtavan hyvin sosiaaliseksi harrastukseksi. Yhdessä on parasta (ja turvallisempaa) oppia. 🙂 Taitoja voi syventää alun jälkeen erilaisilla tekniikkakursseilla ja ohjatuilla retkillä. Harrastuksen edettyä ja omien taitojen kehityttyä olen kiinnittänyt paljon huomiota turvallisuuteen, johon en aluksi omatoimisesti olisi osannut kiinnittää huomiota.

Olenkin ehdottomasti nykyään sitä mieltä, että melonnan pariin kannattaa lähteä ennemmin kurssien kautta kuin itsenäisesti tai ainakaan ihan yksin. Googlaa paikalliset alkeiskurssit, ilmoittaudu mukaan ja pian saatatkin miettiä että onko tän siistimpää juttua olemassakaan! <3

Ella

Jos haaveilet aloittavasi jonkun lajin tai kokeilevasi jotain uutta juttua, niin voisiko tänään olla päivä, jolloin otat askeleen kohti aloittamista?

Inspiroivaa marraskuuta!