Tunnelmallinen nuotio – Perinteinen leirituli

Tulella on ollut ihmisen historiassa käänteen tekevä merkitys ja myös suomalaisessa kulttuurissa sillä on pitkät juuret. Nuotio on ollut suomalaiselle eränkävijälle, kalastajalle ja muutoin metsissä liikkujalle lähes jokapäiväinen, hyvin arkinen asia. Sotienkin jälkeen moni sytytti nuotion päivittäin ja tämän jälkeen nuotio onkin jäänyt vahvasti suomalaisen mieleen ja sydämeen. Samoin kuin tulenteko, myös luonnossa liikkuminen ja retkeily ovat monelle osa suomalaista identiteettiä ja monesti nämä mielletäänkin kuuluvan yhteen. Vaikka tulenteko on tunnelmallista ja avuksi ruoanlaitossa ja lämmöntuojana, liittyy siihen myös suuria riskejä. Jos tulen kanssa ei ole varovainen, voi pahimmassa tapauksessa joko loukata itsensä tai aiheuttaa herkästi leviävän maastopalon.

Metsäkeskuksen mukaan Suomessa yleisin maastopalon syttymisen syy on ihmisten varomaton avotulen käsittely.

Avotulenteko eli nuotio ei ole jokamiehen oikeus – Sen saa tehdä vain maanomistajan luvalla

Suomessa on yhdet maailman laajimmista jokamiehen oikeuksista, jotka muun muassa antavat oikeuden liikkua maitse ja vesitse, sekä leiriytyä ja kerätä luonnonantimia. Avotulenteko eli nuotion sytyttäminen ei kuitenkaan kuulu jokamiehen oikeuksiin, se on säädetty ensimmäisen kerran Suomen palolaissa jo vuonna 1933. Avotulella tarkoitetaan perinteistä, eristämättömästi suoraan maahan rakennettua nuotiota. Avotuleksi lasketaan pelastuslaissa myös muu vastaavaa tulen käyttö, josta tulen on mahdollista päästä irti, joko maapohjan kautta tai kipinöinnin vuoksi. Näin ollen avotuleksi lasketaan myös esimerkiksi kertakäyttögrillien ja risukeittimien käyttäminen. On syytä muistaa, että puiden katkominen ja tällä tavoin polttopuiden kerääminen luonnosta eivät myöskään kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Avotulenteko on sallittua vain sille erikseen osoitetuilla, asianmukaisilla nuotiopaikoilla tai maanomistajan luvalla.

Tulentekomahdollisuuksia on paljon – Vastuullinen retkeilijä selvittää ja toimii ohjeiden mukaan

Suomi on retkeilijän paratiisi. Täällä on harvinaisen paljon hyvin ylläpidettyjä, retkeilyyn soveltuvia alueita, joissa tulentekoa on säädelty eri tavoin ja joissa tulentekoa varten on myös asianmukaisesti rakennettu erillisiä nuotiopaikkoja. Meillä on muun muassa 40 upeaa, eri kokoista kansallispuistoa ja satoja luonnonsuojelualueita ympäri maata. Sen lisäksi löytyy myös lukuisia eri organisaatioiden ylläpitämiä retkeilyalueita ja Lapissa 12 huikeaa erämaa-aluetta, joita hoitaa metsähallitus. Vaikka yleisesti on siis laissa säädetty, että avotulenteko on kiellettyä muualla kuin sille osoitetuilla tulentekopaikoilla, on silti eri retkeilyalueilla erilaisia säädöksiä. Tarkasta aina etukäteen kutakin retkikohdettasi koskevat tulentekoon liittyvät säädökset.

Retkeilijän on onneksi nykypäivänä todella helppo löytää tietoa erilaisista retkeilyalueista, niiden palveluista, tulentekopaikoista ja erityisistä säädöksistä. Hyvänä tiedon lähteenä toimii esimerkiksi https://www.luontoon.fi/ sivusto. Tietoa kannattaa etsiä ja hyödyntää, sekä tietenkin jakaa myös eteenpäin.

Joskus kaikkia käytänteitä ei muista tarkastaa etukäteen ja vastuullinen retkeilijä voikin tarpeen tullen kohteliaasti huomauttaa toiselle retkeilijälle hyvistä toimintatavoista. Hyvän tavan mukaista on jättää jälkeensä siisti nuotiopaikka. Kaikki roskat viedään aina mukana pois ja puita sekä sytykkeitä tehdään valmiiksi seuraavalle.

Selvitä metsäpalovaroitukset ennen tulen tekoa

On erityisen tärkeää muistaa tarkastaa mahdolliset metsäpalovaroitukset ennen retkelle lähtöä ja noudattaa niitä. Metsäpalovaroitukset voi tarkistaa esimerkiksi ilmatieteenlaitoksen sivuilta, kohdasta https://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset. Metsäpalovaroituksen aikana tulenteko on yleisesti ehdottomasti kielletty, mutta sallitaan joskus hormillisilla ja katetuilla tulentekopaikoilla. Näin ei kuitenkaan ole automaattisesti aina. Jos ei ole varmuutta onko metsäpalovaroitus voimassa eikä sitä voi tarkastaa mistään, on aina parempi jättää tuli tekemättä. Silmämääräisesti voi myös kuivasta luonnosta päätellä riskien olevan ajankohtaisia. Moni retkeilijä ei tajuakkaan, kuinka helposti tuuli voi tarttua kipinöihin ja kuivuus saada metsäpalon syttymään. Vaikka olisi taitava ja kokenut tulenkäsittelijä, harvoin tulta ja lämpöä pystyy oikeasti täysin hallitsemaan. Jos nuotio on tehty eristämättömään pohjaan suoraan maanperään, ja vaikka tuli sammutettaisiinkin oikeaoppisesti, saattaa lämpö jäädä kytemään maan alle, eikä kytemistä pystytä silmin havaitsemaan.

On suositeltavaa ottaa retkelle mukaan aina sellaisia eväitä ja ruoanvalmistusvälineitä, joita pystyy soveltamaan tarvittaessa myös muualla kuin nuotiotulen ääressä. Yksi kätevä ruoanvalmistuväline on kaasulla tai Sinolilla sytytettävä retkikeitin. Retkikeitintä saa käyttää myös metsäpalovaroituksen aikana. Retkikeitintä mukanaan kuljettava ei täten ole koskaan riippuvainen nuotiopaikoista ja esimerkiksi siitä sattuuko nuotiopaikalla olemaan juuri omana retkipäivänä tarpeeksi polttopuita. Joskus voi olla myös ihan aiheellista pohtia, tarvitseeko nuotiota edes välttämättä sytyttää vain tunnelman vuoksi.

Kootut vinkit tulisteluun:

• Selvitä aina retkikohdettasi koskevat tulentekorajoitteet sekä paikalliset metsäpalovaroitukset ennen kuin suunnittelet nuotion tekoa. Järkevää onkin tehdä taustatyö jo kotona ennen retkelle lähtöä.
• Ota muut huomioon tulentekopaikoilla. Älä valtaa koko nuotiota, vaan anna aina tilaa muillekin.
• Älä polta nuotiossa alumiinia tai muuta palamatonta roskaa.
• Sammuta nuotio huolellisesti.
• Kerää kaikki roskasi mukaasi ja jätä nuotiopaikka kokonaisuudessan siistiksi.
• Tee puita ja sytykkeitä valmiiksi seuraavaa tulistelijaa varten.